Yksityisyys http://markopetys.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135994/all Sun, 20 May 2018 18:05:48 +0300 fi Yksityisyyden rajat työpaikalla - kunto, terveys ja persoonallisuus http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255577-yksityisyyden-rajat-tyopaikalla-kunto-terveys-ja-persoonallisuus <p>Missä kulkee yksityisyyden raja työssä vaikkapa terveystietojen, persoonallisuuden tahi fyysisen kunnon suhteen? Kuinka paljon työnanantajan ja toisten työntekijöiden tulee näistä tietää ja milloin rajat ylittyvät? Nämä asiat alkoivat jälleen pohdituttaa itseäni luettuani Yleltä Mona Mannevuon kolumnin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10211736">Kontrolliyhteiskunnassa tuupataan ja optimoidaan aivoja</a>.</p><p>Kolumnissa pohdittiin erilaisia keinoja kuinka yhteiskunta ja työnantajat pyrkivät mittaamaan meitä yhä lisää sekä ohjaamaan haluamaansa suuntaan. Nän toteaa kolumnissaan:</p><p>&quot;<em>Työntekijöitä mitataan jo nyt ja jatkossa vielä enemmän. Asiasta on syytä keskustella laajemmin, koska se herättää myös eettisiä ja kriittisiä kysymyksiä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää terveystietojen käyttöön ja yksityisyyden suojaan.</em>&quot;</p><p>Hän maalailee mahdollisia tulevaisuudenkuvia, joissa työntutkijat ja kellokallet palaavat työpaikoille työkaluinaan aktiivirannekkeet ja aivomyssyt mitaten työntekijän tehokkuutta. Hänen mukaansa siirtymä kontrolliyhteiskuntaan on jo tapahtunut, mutta jatkon ei tarvitse olla ylhäältä alas annettu itsestäänselvyys:</p><p>&quot;<em>Kiperät kysymykset yksityisyydestä avaavat myös kiinnostavan ikkunan sekä kansalaisen ja valtion että työntekijän ja työnantajan väliseen alati muutoksessa olevaan valtasuhteeseen. Tällä hetkellä digitaaliset alustat, mittaamiset ja tuuppaamiset esitetään niin, että ne herättävät vähintään ihmetyksen kummastusta. Aivan kuin työkansalainen esittäisi sivuroolia Orwell-inspiroituneessa b-luokan scifi-elokuvassa.</em>&quot;</p><p><strong>Työpaikoilla on tehty paljon hyvää työtä kannustamalla ja tarjoamalla mahdollisuuksia</strong></p><p>Monilla työpaikoilla on hyviä käytäntöjä, joilla työntekijöille on tarjottu erilaisia mahdollisuuksia kunnon ylläpitämiseen ja myös vaikkapa henkilökohtaiseen kehittymiseen. Keskeistä onnistuneille malleille on vapaaehtoisuus sekä riittävä yksityisyys halutessaan. Yksityisyyden voi kuitenkin helposti rikkoa myös porukan paine vaikkei joku haluaisikaan omia tietojaan tai tekemisiään kaikkien tietoon. Siksi on tarkoin mietittävä millaisia tietoja porukassa on tarpeen käsitellä.</p><p>Kovasti muodissa 2000-luvulla ovat olleet myös erilaiset persoonallisuustestit. Nämäkin oikein toteutettuina voivat auttaa ymmärtämään toisiamme sekä itseämme paremmin. On vaikkapa hyvä tietää millaisia ihmisiä tiimissä on ja mikä heitä motivoi.</p><p>Terveiden elämäntapojen edistäminen tarjoten mahdollisuuksia on myös usein toimiva ratkaisu kunhan esimerkiksi osallistumattomuuden kautta sillä ei lähdetä arvottamaan työntekijöitä.</p><p><strong>Kolikon toinen puoli - milloin mennään liian pitkälle?</strong></p><p>Tästä lienee kullakin oma mielipiteensä ja rajaa on vaikea vetää. Mieleeni tuli muutama esimerkki, joista ensimmäinen liittyy kuntotesteihin. Koko myyntitiimi vietiin osana tiimipäiviä kuntotestiin - toki olisi ollut mahdollista olla ottamatta osaa testiin, mutta porukan painostuksessa kukaan ei näin tehnyt. Tuloksia käsiteltiin myöhemmin ja kaikki saivat tuloksensa. Tulokset olivat lähtökohtaisesti luottamuksellisia, mutta urheilusta innostuneen pomon kannustamana ja joukon muutaman myötämielisen innostamana tuloksia sitten ruodittiin porukalla. Yksi heikossa kunnossa oleva oli vaikeassa tilanteessa silloin ja vielä enemmän illanvieton aikana saadessaan kuunnella kuittia muutamalta paremmin pärjänneeltä kilpailuhenkisessä myyntiorganisaatiossa.</p><p>Tällaiset tilanteet ovat varsin yleisiä nykyään, mutta kannattaisi harkita ovatko ne tarpeen ja kaikille miellyttäviä - vain onko joukossa joku, jolla traumat lähtee jo syvältä koululiikunnasta ja vahvuudet ovat ihan muualla. Mikäli halutaan tukea ja mahdollistaa kunnon testaus niin parempi on antaa sille mahdollisuus vaikkapa lahjakortilla ja lisäksi asiantuntijan neuvot päälle.</p><p>Kuinka paljon meidän on sitten tarpeen tietää toistemme persoonallisuudesta? Erilaisia testejä on lukuisia kuten vaikkapa 360 astetta tai 16 persoonallisuustyyppiä -testi. Omasta mielestäni nämä ovat vielä rajan alapuolella ja jossain määrin hyödyllisiä. Tosin näistä tunnutaan vedettävän joskus turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja ne saattavat vaikuttaa ihmisten kohtaamiseen - joskus hyvällä tavalla ymmärrystä lisäten, mutta kenties myös aiheuttaen vääriä tulkintoja.</p><p>Edellistä pitemmälle tiedän mennyn joissain firmoissa, jossa ollaan vaikkapa tuomassa jotain mindfullnessin tms kaltaisia tekniikoita tilaisuuksiin. Näissä ollaan joskus menty hyvinkin syvälle ihmisen tuntoihin ja vaikkapa historiaan. Mielestäni tällaiset eivät kuulu työpaikalle paitsi täysin vapaaehtoisina mahdollisuuksina vailla mitään työnantajan tai porukan paineen luomaa pakkoa.</p><p>Varsinkin esimiehille on myös kustannettu erilaisia useamman päivän seurantaa elintavoista ja mm stressin sekä unen vaikutuksesta. Näissä usein esimerkiksi aktiivisuusrannekkeen avulla tarkkaillaan sykettä ja sen ominaisuuksia samalla pitäen kirjaa tekemisistä sekä työssä että vapaa-ajalla. Täsäs mennään mielestäni alueelle, joka ei ole enää työnantajan eikä esimiehen asia. Voidaan tarjota mahdollisuus tiukalla yksityisyydellä ja näin onneksi useimmiten tapahtuukin. Ainakin tietämäni näitä palveluja tarjoavat yritykset pitävät tarkoin huolta tästä.</p><p>Vaatimukset, mittaaminen ja tehokkuusvaatimukset kasvavat koko ajan ja työntekijöistä halutaan puristaa yhä enemmän. Jos ajatellaan vaikkapa uutisia siitä, kuinka Amazonin työntekijät eivät tehokkuusvaatimusten vuoksi käy edes vessassa, niin onhan tilanne jo mennyt liian pitkälle. Näemmekö pian yrityksen, joka haluaa laittaa aktiivisuusrannekkeen suoritteen seuraamiseksi työntekijöille? Toivottavasti emme.</p><p>Erityisesti esimiesasemassa ja HR:ssä toimivien olisi hyvä välillä pohtia näitä asioita, jotteivät työntekijät joudu ikäviin ja kohtuuttomiin tilanteisiin menettäen sellaista yksityisyyttä, joka ei ole työn kannalta tarpeen.</p><p><strong>Miten sinä näet&nbsp; työn ja yksityisyyden rajan - mikä on vielä ok ja milloin mennään liian pitkälle?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Missä kulkee yksityisyyden raja työssä vaikkapa terveystietojen, persoonallisuuden tahi fyysisen kunnon suhteen? Kuinka paljon työnanantajan ja toisten työntekijöiden tulee näistä tietää ja milloin rajat ylittyvät? Nämä asiat alkoivat jälleen pohdituttaa itseäni luettuani Yleltä Mona Mannevuon kolumnin Kontrolliyhteiskunnassa tuupataan ja optimoidaan aivoja.

Kolumnissa pohdittiin erilaisia keinoja kuinka yhteiskunta ja työnantajat pyrkivät mittaamaan meitä yhä lisää sekä ohjaamaan haluamaansa suuntaan. Nän toteaa kolumnissaan:

"Työntekijöitä mitataan jo nyt ja jatkossa vielä enemmän. Asiasta on syytä keskustella laajemmin, koska se herättää myös eettisiä ja kriittisiä kysymyksiä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää terveystietojen käyttöön ja yksityisyyden suojaan."

Hän maalailee mahdollisia tulevaisuudenkuvia, joissa työntutkijat ja kellokallet palaavat työpaikoille työkaluinaan aktiivirannekkeet ja aivomyssyt mitaten työntekijän tehokkuutta. Hänen mukaansa siirtymä kontrolliyhteiskuntaan on jo tapahtunut, mutta jatkon ei tarvitse olla ylhäältä alas annettu itsestäänselvyys:

"Kiperät kysymykset yksityisyydestä avaavat myös kiinnostavan ikkunan sekä kansalaisen ja valtion että työntekijän ja työnantajan väliseen alati muutoksessa olevaan valtasuhteeseen. Tällä hetkellä digitaaliset alustat, mittaamiset ja tuuppaamiset esitetään niin, että ne herättävät vähintään ihmetyksen kummastusta. Aivan kuin työkansalainen esittäisi sivuroolia Orwell-inspiroituneessa b-luokan scifi-elokuvassa."

Työpaikoilla on tehty paljon hyvää työtä kannustamalla ja tarjoamalla mahdollisuuksia

Monilla työpaikoilla on hyviä käytäntöjä, joilla työntekijöille on tarjottu erilaisia mahdollisuuksia kunnon ylläpitämiseen ja myös vaikkapa henkilökohtaiseen kehittymiseen. Keskeistä onnistuneille malleille on vapaaehtoisuus sekä riittävä yksityisyys halutessaan. Yksityisyyden voi kuitenkin helposti rikkoa myös porukan paine vaikkei joku haluaisikaan omia tietojaan tai tekemisiään kaikkien tietoon. Siksi on tarkoin mietittävä millaisia tietoja porukassa on tarpeen käsitellä.

Kovasti muodissa 2000-luvulla ovat olleet myös erilaiset persoonallisuustestit. Nämäkin oikein toteutettuina voivat auttaa ymmärtämään toisiamme sekä itseämme paremmin. On vaikkapa hyvä tietää millaisia ihmisiä tiimissä on ja mikä heitä motivoi.

Terveiden elämäntapojen edistäminen tarjoten mahdollisuuksia on myös usein toimiva ratkaisu kunhan esimerkiksi osallistumattomuuden kautta sillä ei lähdetä arvottamaan työntekijöitä.

Kolikon toinen puoli - milloin mennään liian pitkälle?

Tästä lienee kullakin oma mielipiteensä ja rajaa on vaikea vetää. Mieleeni tuli muutama esimerkki, joista ensimmäinen liittyy kuntotesteihin. Koko myyntitiimi vietiin osana tiimipäiviä kuntotestiin - toki olisi ollut mahdollista olla ottamatta osaa testiin, mutta porukan painostuksessa kukaan ei näin tehnyt. Tuloksia käsiteltiin myöhemmin ja kaikki saivat tuloksensa. Tulokset olivat lähtökohtaisesti luottamuksellisia, mutta urheilusta innostuneen pomon kannustamana ja joukon muutaman myötämielisen innostamana tuloksia sitten ruodittiin porukalla. Yksi heikossa kunnossa oleva oli vaikeassa tilanteessa silloin ja vielä enemmän illanvieton aikana saadessaan kuunnella kuittia muutamalta paremmin pärjänneeltä kilpailuhenkisessä myyntiorganisaatiossa.

Tällaiset tilanteet ovat varsin yleisiä nykyään, mutta kannattaisi harkita ovatko ne tarpeen ja kaikille miellyttäviä - vain onko joukossa joku, jolla traumat lähtee jo syvältä koululiikunnasta ja vahvuudet ovat ihan muualla. Mikäli halutaan tukea ja mahdollistaa kunnon testaus niin parempi on antaa sille mahdollisuus vaikkapa lahjakortilla ja lisäksi asiantuntijan neuvot päälle.

Kuinka paljon meidän on sitten tarpeen tietää toistemme persoonallisuudesta? Erilaisia testejä on lukuisia kuten vaikkapa 360 astetta tai 16 persoonallisuustyyppiä -testi. Omasta mielestäni nämä ovat vielä rajan alapuolella ja jossain määrin hyödyllisiä. Tosin näistä tunnutaan vedettävän joskus turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja ne saattavat vaikuttaa ihmisten kohtaamiseen - joskus hyvällä tavalla ymmärrystä lisäten, mutta kenties myös aiheuttaen vääriä tulkintoja.

Edellistä pitemmälle tiedän mennyn joissain firmoissa, jossa ollaan vaikkapa tuomassa jotain mindfullnessin tms kaltaisia tekniikoita tilaisuuksiin. Näissä ollaan joskus menty hyvinkin syvälle ihmisen tuntoihin ja vaikkapa historiaan. Mielestäni tällaiset eivät kuulu työpaikalle paitsi täysin vapaaehtoisina mahdollisuuksina vailla mitään työnantajan tai porukan paineen luomaa pakkoa.

Varsinkin esimiehille on myös kustannettu erilaisia useamman päivän seurantaa elintavoista ja mm stressin sekä unen vaikutuksesta. Näissä usein esimerkiksi aktiivisuusrannekkeen avulla tarkkaillaan sykettä ja sen ominaisuuksia samalla pitäen kirjaa tekemisistä sekä työssä että vapaa-ajalla. Täsäs mennään mielestäni alueelle, joka ei ole enää työnantajan eikä esimiehen asia. Voidaan tarjota mahdollisuus tiukalla yksityisyydellä ja näin onneksi useimmiten tapahtuukin. Ainakin tietämäni näitä palveluja tarjoavat yritykset pitävät tarkoin huolta tästä.

Vaatimukset, mittaaminen ja tehokkuusvaatimukset kasvavat koko ajan ja työntekijöistä halutaan puristaa yhä enemmän. Jos ajatellaan vaikkapa uutisia siitä, kuinka Amazonin työntekijät eivät tehokkuusvaatimusten vuoksi käy edes vessassa, niin onhan tilanne jo mennyt liian pitkälle. Näemmekö pian yrityksen, joka haluaa laittaa aktiivisuusrannekkeen suoritteen seuraamiseksi työntekijöille? Toivottavasti emme.

Erityisesti esimiesasemassa ja HR:ssä toimivien olisi hyvä välillä pohtia näitä asioita, jotteivät työntekijät joudu ikäviin ja kohtuuttomiin tilanteisiin menettäen sellaista yksityisyyttä, joka ei ole työn kannalta tarpeen.

Miten sinä näet  työn ja yksityisyyden rajan - mikä on vielä ok ja milloin mennään liian pitkälle?

 

 

]]>
11 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255577-yksityisyyden-rajat-tyopaikalla-kunto-terveys-ja-persoonallisuus#comments Hyvinvointi ja terveys Persoonallisuus Tehokkuus Työhyvinvointi Yksityisyys Sun, 20 May 2018 15:05:48 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255577-yksityisyyden-rajat-tyopaikalla-kunto-terveys-ja-persoonallisuus
Tiedustelulaki tulee http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252737-tiedustelulaki-tulee <p>Viime kuukaudet medioissa on juoksutettu Supon johtajasta alkaen koko tiedotusosastoa kertomassa miksi maahan on aivan välttämätöntä saada juuri samojen tahojen itse valmistelema tiedustelulaki. <strong>Ainoa julkinen keskustelu on käyty siitä pitäisikö koko paketti saada käyttöön heti vai voidaanko perustuslaki muuttaa normaalissa järjestyksessä, eli vasta ensi vuoden vaalien jälkeen.</strong></p><p>Mitä ilmeisemmin kuvio on sama kuin mm. poliisilakien uudistuksissa, eli jo käytössä olleet menetelmät kirjataan kiireellä lakiin, jotta toiminta voi jatkua ennallaan ja lakien mukaisesti. Samasta syystä lakien sisällöstä ei sitten saa syntyä mitään julkista keskustelua.</p><p>Tiedustelulaki legitimoi tiedonvaihdon erityisesti läntisten tiedustelukumppaneiden kuten Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. <strong>Kumppani voi pyytää Suomea vakoilemaan omia kohteitaan ja Suomi saa vaihtokaupassa itseään hyödyttävää tiedustelutietoa.</strong> Tämä on koko uudistuksen keskeinen ja oikeastaan ainoa ydin.</p><p>Terrorismin kanssa tällä asialla ei tosiasiassa ole mitään tekemistä, vaan kyseessä on kätevä keppihevonen. Vaikka nykyään on turvallisempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, turvattomuutta <em>koetaan</em> aiempaa enemmän.</p><p>Turun puukottajasta oli tehty ilmiantoja ja tutkintaan oli nykyisenkin lain mukaan täydet valtuudet (<em>konkreettisena rikosepäilynä</em> terroristisen teon valmistelu, jolloin kaikki pakkokeinot ovat käytettävissä), mutta asia jäi silti tutkimatta. Rikostutkinnassa teon jälkeen ei ole edes tullut ilmi mitään sellaista, mitä verkkotiedustelun keinoin ylipäätään olisi ollut selvitettävissä.</p><p>Tiedustelun on luvattu tapahtuvan voimakkaan valvonnan alaisena, ihan Helsingin käräjäoikeuden kumileimasimella avustettuna (pakkokeinohakemuksia ei oikeastaan ikinä hylätä).</p><p>Supon johtajasta kaarteineen ei ole tullut kovin teknisesti valveutunutta kuvaa ja onkin syytä epäillä ymmärtävätkö he lainkaan millaisia keinoja tässä varsinaisesti ollaan sallimassa. <strong>Piraattina minun kai pitäisi olla äärimmäisen huolestunut tällaisesta massavalvonnasta</strong>, joten katsotaan mitä se varsinaisesti mahdollistaa.</p><p>Vielä muutama vuosi sitten valtaosa Internet-yhteyksistä oli salaamattomia, joten verkkotiedustelija pystyi seuraamaan esimerkiksi millaisia verkkohakuja henkilö tekee. Tilanne on muuttunut radikaalisti ja nykyään <strong>verkkotiedustelija näkee ainoastaan käyttäjän koneen ja Googlen tai Facebookin tietokoneen olevan yhteydessä keskenään</strong>, ilman minkäänlaista tietoa yhteyden sisällöstä tai edes palveluissa käytettävistä tunnuksista. Terroristit ovat käyttäneet mm. WhatsAppia, jossa kaikki yhteydet ovat päästä päähän salattuja.</p><p>Pääosin siis täysin hyödytöntä tietoa.</p><p>Joissain viestimissä tiedostojen siirrot tai ääni/videopuhelut käyttäjien välillä käyttävät suoraa yhteyttä käyttäjien välillä, ja tällöin verkkotiedustelija saa selville kahden henkilön olevan keskenään yhteydessä. Melkoista neulan hakua heinäsuovasta, koska viestien sisällöstä ei kuitenkaan saada mitään tietoa. Lisäksi osa verkkosivuista ja jotkin sähköpostiyhteydet ovat edelleen salaamattomia, eli näiltä osin valvonta on toistaiseksi mahdollista.</p><p><strong>Kukakohan näitä sitten ehtii tutkia, jos edes suoria varoituksia Turun terroristista ei tutkittu?</strong></p><p>Hanke on kansainvälinen ja meille kerrotaan tiedusteluvaltuuksien olevan välttämättömiä siksi kun muillakin mailla on. Tai siis oikeammin muissakin maissa ajetaan vastaavaa läpi ja perustellaan sitä sillä kun muuallakin...</p><p><strong>Hollannissa vakoilulait kaatuivat kansanäänestyksessä.</strong> Pakettiin olisivat kuuluneet DNA-rekisterit ja oikeus hakkeroida kansalaisten laitteille (mitkä meillä kuuluvat jo poliisilakiin) sekä tiedustelulakia vastaavat valtuudet massavalvontaan ja tietojen jakoon tiedustelukumppaneille. Kumma kyllä, tätä uutista ei noteerattu Suomen mediassa mitenkään.</p><p><strong>Suomessa asia on lobattu sen verran taitavasti ja median täysin yhtenäisellä tuella saatu kansakin peloissaan sen taakse, ettei hanketta voi enää mitenkään pysäyttää.</strong> Toisaalta en jaksa olla huolissani, koska reitittimiltä tehtävä verkkotiedustelu on auttamatta ajastaan jäljessä, Internetin jo käyttäessä lähes pelkästään salattuja yhteyksiä.</p><p>Haluaisin kommenteissa kuulla originaaleja ajatuksia siitä miksi tiedustelulakeja tarvitaan tai ei tarvita, tai miten niitä pitäisi muuttaa, vai ollaanko tässä säätämässä lakiin taas kuollutta kirjainta lapsipornofiltterin ja Lex Nokian tapaan...</p><p>&nbsp;</p><p>Lisää luettavaa ja viitteitä:</p><ul><li>Huomattavasti laajempi katsaus tiedustelulakiin <a href="http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tuli-uhka" title="http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tuli-uhka">http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tu...</a></li><li>Oma laajempi kirjoitukseni aiheesta <a href="http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243979-tiedan-yha-mita-teit-viime-kesana" title="http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243979-tiedan-yha-mita-teit-viime-kesana">http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243979-tiedan-yha-mita-teit-viime...</a></li><li>Hollannin vakoilulait torjuttu <a href="https://news.vice.com/en_us/article/xw7xgq/dutch-voters-just-shot-down-a-major-spying-law-that-would-allow-dna-database" title="https://news.vice.com/en_us/article/xw7xgq/dutch-voters-just-shot-down-a-major-spying-law-that-would-allow-dna-database">https://news.vice.com/en_us/article/xw7xgq/dutch-voters-just-shot-down-a...</a></li><li>Helsingin käräjäoikeus pakkokeinoasioissa <a href="http://www.fredman-mansson.fi/images/stories/DL_317_Fredman_e.pdf" title="http://www.fredman-mansson.fi/images/stories/DL_317_Fredman_e.pdf">http://www.fredman-mansson.fi/images/stories/DL_317_Fredman_e.pdf</a></li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime kuukaudet medioissa on juoksutettu Supon johtajasta alkaen koko tiedotusosastoa kertomassa miksi maahan on aivan välttämätöntä saada juuri samojen tahojen itse valmistelema tiedustelulaki. Ainoa julkinen keskustelu on käyty siitä pitäisikö koko paketti saada käyttöön heti vai voidaanko perustuslaki muuttaa normaalissa järjestyksessä, eli vasta ensi vuoden vaalien jälkeen.

Mitä ilmeisemmin kuvio on sama kuin mm. poliisilakien uudistuksissa, eli jo käytössä olleet menetelmät kirjataan kiireellä lakiin, jotta toiminta voi jatkua ennallaan ja lakien mukaisesti. Samasta syystä lakien sisällöstä ei sitten saa syntyä mitään julkista keskustelua.

Tiedustelulaki legitimoi tiedonvaihdon erityisesti läntisten tiedustelukumppaneiden kuten Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Kumppani voi pyytää Suomea vakoilemaan omia kohteitaan ja Suomi saa vaihtokaupassa itseään hyödyttävää tiedustelutietoa. Tämä on koko uudistuksen keskeinen ja oikeastaan ainoa ydin.

Terrorismin kanssa tällä asialla ei tosiasiassa ole mitään tekemistä, vaan kyseessä on kätevä keppihevonen. Vaikka nykyään on turvallisempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, turvattomuutta koetaan aiempaa enemmän.

Turun puukottajasta oli tehty ilmiantoja ja tutkintaan oli nykyisenkin lain mukaan täydet valtuudet (konkreettisena rikosepäilynä terroristisen teon valmistelu, jolloin kaikki pakkokeinot ovat käytettävissä), mutta asia jäi silti tutkimatta. Rikostutkinnassa teon jälkeen ei ole edes tullut ilmi mitään sellaista, mitä verkkotiedustelun keinoin ylipäätään olisi ollut selvitettävissä.

Tiedustelun on luvattu tapahtuvan voimakkaan valvonnan alaisena, ihan Helsingin käräjäoikeuden kumileimasimella avustettuna (pakkokeinohakemuksia ei oikeastaan ikinä hylätä).

Supon johtajasta kaarteineen ei ole tullut kovin teknisesti valveutunutta kuvaa ja onkin syytä epäillä ymmärtävätkö he lainkaan millaisia keinoja tässä varsinaisesti ollaan sallimassa. Piraattina minun kai pitäisi olla äärimmäisen huolestunut tällaisesta massavalvonnasta, joten katsotaan mitä se varsinaisesti mahdollistaa.

Vielä muutama vuosi sitten valtaosa Internet-yhteyksistä oli salaamattomia, joten verkkotiedustelija pystyi seuraamaan esimerkiksi millaisia verkkohakuja henkilö tekee. Tilanne on muuttunut radikaalisti ja nykyään verkkotiedustelija näkee ainoastaan käyttäjän koneen ja Googlen tai Facebookin tietokoneen olevan yhteydessä keskenään, ilman minkäänlaista tietoa yhteyden sisällöstä tai edes palveluissa käytettävistä tunnuksista. Terroristit ovat käyttäneet mm. WhatsAppia, jossa kaikki yhteydet ovat päästä päähän salattuja.

Pääosin siis täysin hyödytöntä tietoa.

Joissain viestimissä tiedostojen siirrot tai ääni/videopuhelut käyttäjien välillä käyttävät suoraa yhteyttä käyttäjien välillä, ja tällöin verkkotiedustelija saa selville kahden henkilön olevan keskenään yhteydessä. Melkoista neulan hakua heinäsuovasta, koska viestien sisällöstä ei kuitenkaan saada mitään tietoa. Lisäksi osa verkkosivuista ja jotkin sähköpostiyhteydet ovat edelleen salaamattomia, eli näiltä osin valvonta on toistaiseksi mahdollista.

Kukakohan näitä sitten ehtii tutkia, jos edes suoria varoituksia Turun terroristista ei tutkittu?

Hanke on kansainvälinen ja meille kerrotaan tiedusteluvaltuuksien olevan välttämättömiä siksi kun muillakin mailla on. Tai siis oikeammin muissakin maissa ajetaan vastaavaa läpi ja perustellaan sitä sillä kun muuallakin...

Hollannissa vakoilulait kaatuivat kansanäänestyksessä. Pakettiin olisivat kuuluneet DNA-rekisterit ja oikeus hakkeroida kansalaisten laitteille (mitkä meillä kuuluvat jo poliisilakiin) sekä tiedustelulakia vastaavat valtuudet massavalvontaan ja tietojen jakoon tiedustelukumppaneille. Kumma kyllä, tätä uutista ei noteerattu Suomen mediassa mitenkään.

Suomessa asia on lobattu sen verran taitavasti ja median täysin yhtenäisellä tuella saatu kansakin peloissaan sen taakse, ettei hanketta voi enää mitenkään pysäyttää. Toisaalta en jaksa olla huolissani, koska reitittimiltä tehtävä verkkotiedustelu on auttamatta ajastaan jäljessä, Internetin jo käyttäessä lähes pelkästään salattuja yhteyksiä.

Haluaisin kommenteissa kuulla originaaleja ajatuksia siitä miksi tiedustelulakeja tarvitaan tai ei tarvita, tai miten niitä pitäisi muuttaa, vai ollaanko tässä säätämässä lakiin taas kuollutta kirjainta lapsipornofiltterin ja Lex Nokian tapaan...

 

Lisää luettavaa ja viitteitä:

  • Huomattavasti laajempi katsaus tiedustelulakiin http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tuli-uhka
  • Oma laajempi kirjoitukseni aiheesta http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243979-tiedan-yha-mita-teit-viime-kesana
  • Hollannin vakoilulait torjuttu https://news.vice.com/en_us/article/xw7xgq/dutch-voters-just-shot-down-a-major-spying-law-that-would-allow-dna-database
  • Helsingin käräjäoikeus pakkokeinoasioissa http://www.fredman-mansson.fi/images/stories/DL_317_Fredman_e.pdf
]]>
10 http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252737-tiedustelulaki-tulee#comments Tiedustelulaki Valvonta Yksityisyys Fri, 23 Mar 2018 09:49:37 +0000 Lasse Kärkkäinen http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252737-tiedustelulaki-tulee
Media ja valta http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251775-media-ja-valta <p>Media &ndash; tai ainakin huomattava osa siitä &ndash; on osa viihdeteollisuutta. Tällä medialla on kahdenlaisia asiakkaita. Yhtäältä ne, jotka tarvitsevat sen tuotetta: julkisuutta joko asemansa luomiseen ja säilyttämiseen tai koska heille on kehittynyt siihen riippuvuus, addiktio. Usein heillä on molemmat tarpeet. Toisaalta ovat ne, jotka nauttivat julkisuudesta ensin mainittujen kautta; saavat tyydytystä heidän tirkistelystään ja voivat samaistua statukseen, joka näillä on tai näyttää olevan.</p><p>Viihdeteollisuusmedian suhde julkisuutta tarvitsevaan on ikään kuin yhdistelmä sutenöörin suhteesta prostituoituun ja huumediilerin suhteesta narkkariin. Julkisuusriippuvainen tarvitse huumettaan kuten narkkari annostaan, mutta julkisuutta on vain jos on yleisöä, ja sikäli hän muistuttaa prostituoitua, joka tarvitsee myös seksiä ostavia asiakkaita.</p><p>Niin kauan kuin julkisuuriippuvuuden hyväksikäyttö keskittyi sellaisiin ammattiryhmiin kuin viihde-esiintyjät, missit ja jotkut urheilulajit, se ei ollut vakava yhteiskunnallinen ongelma, joskin kyllä traagista niille, jotka sen uhriksi joutuivat. Arveluttavaksi se on alkanut muodostua sitä mukaa kun poliitikot ovat tulleet entistä riippuvammiksi mediasta tullakseen valituksi vaaleissa, tai edes pystyäkseen toimimaan seuraaviin vaaleihin asti. Media tai pikemminkin mediassa toimivat yksilöt käyttävät valtaa säännöstelemällä poliitikoille antamaansa julkisuutta ja sen sisältöä, minkä lisäksi ne korostavat poliitikon ulkoista olemusta enemmän kuin hänen sanomaansa. Lopputuloksena on politiikan jo tapahtunut karnevalisoituminen ja äänestäjien vieraantuminen, ja yhteiskunnan haasteiden edessä epäpätevien henkilöiden valikoituminen poliitikon tehtäviin.</p><p>Erityismaininnan ansaitsee yksityiselämän suoja. Poliitikkojen yksityisyyden suojan rajoittamista pidetään jo itsestään selvyytenä. Laki ja oikeuskäytäntökin sen vahvistavat aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta myöten. Mutta onko se todella a) tarpeen, b) oikeudenmukaista? Vai onko kyse samasta ilmiöstä kuin kirjailija Erno Paasilinnan kauan sitten ilmoille huutamassa katkerassa toteamuksessa Lapin jokivarsien ihmisten kohtalosta voimalaitosyhtiöiden käsissä: He eivät ole rikkoneet mitään lakeja. He ovat kirjoittaneet lait.</p><p>Ei yksityiselämän suojan rajoittaminen ole tarpeen, sillä sellaisen poliitikkoa koskevan tiedon, jolla on yhteiskunnallista merkitystä, julkistaminen olisi mahdollista ilman tällaista rajoittamistakin. Julkaisemisen vain olisi todella palveltava yleistä etua ja julkaistavan tiedon lisäksi pidettävä paikkansa, ja siinä taitaa ollakin se kipein kohta, sillä nimenomaan näytön pitävyysvaatimusta media ei halua itseään sitomaan. Siinäkin suhteessa se nauttii jo ainakin osittaista rankaisemattomuutta, jos ei de jure niin joka tapauksessa de facto.</p><p>Vielä vähemmän supistettu yksityiselämän suoja on oikeudenmukaista. Juridisesti on hälyttävää, että on voitu hyväksyä lakeja ja niiden soveltamiskäytäntöä, joka on räikeästi vastoin tasavertaisuutta lain edessä. Mutta ei se ole oikeudenmukaista myöskään moraalisesti. Perustelu poliitikkojen yksityiselämän suojan murentamiselle on, että meillä on oikeus tietää, millaisia ovat ihmiset, jotka tekevät päätöksiä meihin vaikuttavista asioista. Mutta jos näin on, miksi ei kaivella vaikka junan ja metron kuljettajien asioita. Heillä on koko ajan käsissään 500-1000 ihmisen henki. Lentokoneiden piloteilla on vähemmän, 100-400, mutta paljon on sekin. Entä bussi- ja rekkakuskit? Ja jos todella isoista asioista vastaavia etsitään, entä ydinvoimaloiden valvomoiden työntekijät, jotka voivat tehdä koko maan asumiskelvottomaksi?</p><p>Mutta entäs median tiedonvälitys- ja demokratian vahtikoirafunktio? Enkö kyynisyydessäni suorastaan halveksi sananvapauden kallisarvoisuutta edellä olevilla pointeilla? Niin, onhan siellä edelleen tiedonvälitystäkin. Esimerkiksi merisää. Mutta kuten originelli kulttuurifilosofi Egon Friedell jo kohta sata vuotta sitten oivalsi, menneisyys jähmettyy, ikään kuin kiteytyy, käsittämättömän nopeasti ja peruuttamattomasti, ja aivan äsken suurinta muotia olleet ilmiöt ovat enää löydettävissä esikaupunkitalojen vähän nuhjuisista portaikoista. Samoin on käymässä median tiedonvälitysfunktiollekin. Sananvapaus taas tuntuu median edustajille olevan lähinnä heidän itsensä luovuttamattomana pitämä oikeus miljoonayleisöön.</p><p>Tietenkin sananvapaus on kallisarvoinen asia. Mutta mikään vapaus ei ole niin pyhä, etteikö sitä voitaisi käyttää väärin. Ja jos sitä käytetään väärin tarpeeksi kauan ja raskaasti, se voidaan menettää. Ei siksi, että minä kirjoittelen Facebookiin epämukavia totuuksia, vaan siksi, että se menettää arvonsa niiden silmissä, jotka lopulta kaikesta päättävät, yhteisen kansan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Media – tai ainakin huomattava osa siitä – on osa viihdeteollisuutta. Tällä medialla on kahdenlaisia asiakkaita. Yhtäältä ne, jotka tarvitsevat sen tuotetta: julkisuutta joko asemansa luomiseen ja säilyttämiseen tai koska heille on kehittynyt siihen riippuvuus, addiktio. Usein heillä on molemmat tarpeet. Toisaalta ovat ne, jotka nauttivat julkisuudesta ensin mainittujen kautta; saavat tyydytystä heidän tirkistelystään ja voivat samaistua statukseen, joka näillä on tai näyttää olevan.

Viihdeteollisuusmedian suhde julkisuutta tarvitsevaan on ikään kuin yhdistelmä sutenöörin suhteesta prostituoituun ja huumediilerin suhteesta narkkariin. Julkisuusriippuvainen tarvitse huumettaan kuten narkkari annostaan, mutta julkisuutta on vain jos on yleisöä, ja sikäli hän muistuttaa prostituoitua, joka tarvitsee myös seksiä ostavia asiakkaita.

Niin kauan kuin julkisuuriippuvuuden hyväksikäyttö keskittyi sellaisiin ammattiryhmiin kuin viihde-esiintyjät, missit ja jotkut urheilulajit, se ei ollut vakava yhteiskunnallinen ongelma, joskin kyllä traagista niille, jotka sen uhriksi joutuivat. Arveluttavaksi se on alkanut muodostua sitä mukaa kun poliitikot ovat tulleet entistä riippuvammiksi mediasta tullakseen valituksi vaaleissa, tai edes pystyäkseen toimimaan seuraaviin vaaleihin asti. Media tai pikemminkin mediassa toimivat yksilöt käyttävät valtaa säännöstelemällä poliitikoille antamaansa julkisuutta ja sen sisältöä, minkä lisäksi ne korostavat poliitikon ulkoista olemusta enemmän kuin hänen sanomaansa. Lopputuloksena on politiikan jo tapahtunut karnevalisoituminen ja äänestäjien vieraantuminen, ja yhteiskunnan haasteiden edessä epäpätevien henkilöiden valikoituminen poliitikon tehtäviin.

Erityismaininnan ansaitsee yksityiselämän suoja. Poliitikkojen yksityisyyden suojan rajoittamista pidetään jo itsestään selvyytenä. Laki ja oikeuskäytäntökin sen vahvistavat aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta myöten. Mutta onko se todella a) tarpeen, b) oikeudenmukaista? Vai onko kyse samasta ilmiöstä kuin kirjailija Erno Paasilinnan kauan sitten ilmoille huutamassa katkerassa toteamuksessa Lapin jokivarsien ihmisten kohtalosta voimalaitosyhtiöiden käsissä: He eivät ole rikkoneet mitään lakeja. He ovat kirjoittaneet lait.

Ei yksityiselämän suojan rajoittaminen ole tarpeen, sillä sellaisen poliitikkoa koskevan tiedon, jolla on yhteiskunnallista merkitystä, julkistaminen olisi mahdollista ilman tällaista rajoittamistakin. Julkaisemisen vain olisi todella palveltava yleistä etua ja julkaistavan tiedon lisäksi pidettävä paikkansa, ja siinä taitaa ollakin se kipein kohta, sillä nimenomaan näytön pitävyysvaatimusta media ei halua itseään sitomaan. Siinäkin suhteessa se nauttii jo ainakin osittaista rankaisemattomuutta, jos ei de jure niin joka tapauksessa de facto.

Vielä vähemmän supistettu yksityiselämän suoja on oikeudenmukaista. Juridisesti on hälyttävää, että on voitu hyväksyä lakeja ja niiden soveltamiskäytäntöä, joka on räikeästi vastoin tasavertaisuutta lain edessä. Mutta ei se ole oikeudenmukaista myöskään moraalisesti. Perustelu poliitikkojen yksityiselämän suojan murentamiselle on, että meillä on oikeus tietää, millaisia ovat ihmiset, jotka tekevät päätöksiä meihin vaikuttavista asioista. Mutta jos näin on, miksi ei kaivella vaikka junan ja metron kuljettajien asioita. Heillä on koko ajan käsissään 500-1000 ihmisen henki. Lentokoneiden piloteilla on vähemmän, 100-400, mutta paljon on sekin. Entä bussi- ja rekkakuskit? Ja jos todella isoista asioista vastaavia etsitään, entä ydinvoimaloiden valvomoiden työntekijät, jotka voivat tehdä koko maan asumiskelvottomaksi?

Mutta entäs median tiedonvälitys- ja demokratian vahtikoirafunktio? Enkö kyynisyydessäni suorastaan halveksi sananvapauden kallisarvoisuutta edellä olevilla pointeilla? Niin, onhan siellä edelleen tiedonvälitystäkin. Esimerkiksi merisää. Mutta kuten originelli kulttuurifilosofi Egon Friedell jo kohta sata vuotta sitten oivalsi, menneisyys jähmettyy, ikään kuin kiteytyy, käsittämättömän nopeasti ja peruuttamattomasti, ja aivan äsken suurinta muotia olleet ilmiöt ovat enää löydettävissä esikaupunkitalojen vähän nuhjuisista portaikoista. Samoin on käymässä median tiedonvälitysfunktiollekin. Sananvapaus taas tuntuu median edustajille olevan lähinnä heidän itsensä luovuttamattomana pitämä oikeus miljoonayleisöön.

Tietenkin sananvapaus on kallisarvoinen asia. Mutta mikään vapaus ei ole niin pyhä, etteikö sitä voitaisi käyttää väärin. Ja jos sitä käytetään väärin tarpeeksi kauan ja raskaasti, se voidaan menettää. Ei siksi, että minä kirjoittelen Facebookiin epämukavia totuuksia, vaan siksi, että se menettää arvonsa niiden silmissä, jotka lopulta kaikesta päättävät, yhteisen kansan.

]]>
0 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251775-media-ja-valta#comments Media Viihdeteollisuus Yksityisyys Sun, 04 Mar 2018 19:04:03 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251775-media-ja-valta
”Kiristyskirjeet” pitäisi lopettaa http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249745-kiristyskirjeet-pitaisi-lopettaa <p>Niin sanottuihin <a href="http://minedu.fi/tekijanoikeuksien-valvonta">tekijänoikeuskirjeisiin</a> liittyviä käytäntöjä selvittänyt <a href="http://minedu.fi/hanke?tunnus=OKM044:00/2017">työryhmä</a> luovutti tänään mietintönsä ministeri Sampo Terholle. Olin työryhmässä yksityisyyden suojaa ja muita perusoikeuksia digitaalisessa ympäristössä puolustavan <a href="https://effi.org/">Effin</a> edustajana. Tehtäväni oli edustaa kirjeiden vastaanottajien näkökulmaa. Jätinkin mietintöön eriävän mielipiteen, jossa vaadin kirjeiden lähettämisen lopettamista.</p><p>Kirjeiden saajille ja kirjeiden lähettelystä huolestuneille ja sitä vastustaville minulla on yksi keskeinen viesti: kirjevalvonta on laillista, ja jos sen haluaa lopettaa, lakia pitää muuttaa. Yleisempi viestini on, että &quot;kiristyskirjeet&quot; eivät ole tarpeellisia suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun eivätkä edes viihdeteollisuuden etujen näkökulmasta.</p><p><strong>Kirjemenettelyn laajuus ja nykytila</strong></p><p>Tekijänoikeuskirjeet ovat iso kysymys. Kirjeitä on lähetetty työryhmän arvion mukaan muutamalle kymmenelle tuhannelle nettiliittymän omistajalle. Mietinnössä ei ole tästä tarkkoja lukuja, koska kirjeitä lähettävät yritykset eivät suostuneet kertomaan niitä liikesalaisuuteen vedoten. Samasta syystä mietinnössä ei ole tarkkoja lukuja siitä, moniko kirjeen saaja on maksanut vaaditun summan, ja mitä on tapahtunut niille, jotka eivät ole maksaneet.</p><p>Siitä, etteivät kirjeiden lähettäjät suostu antamaan näitä tietoja, voi päätellä, että moni jättää vastaamatta kirjeisiin tai kiistää asian eikä joudu maksamaan mitään. Kirjeisiin ei siis välttämättä kannata vastata, tai ainakaan myöntää tehneensä mitään väärin.</p><p>Toisaalta vastaamatta jättäminen voi johtaa oikeudenkäyntiin, jossa suuret oikeudenkäyntikulut jäävät hävinneen maksettavaksi. Häviäjä on todennäköisesti kirjeen saaja. Jokainen joutuu arvioimaan eri vaihtoehtojen riskit itse.</p><p>Tekijänoikeuskirjeet ovat markkinaoikeuden <a href="http://markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1497263623678.html">kesäkuisen linjapäätöksen</a> jälkeen olleet tosin tauolla: uusia hakemuksia yhteystietojen saamiseksi ei ole sen jälkeen tehty. Oikeudenhaltijat ja tuomioistuimet vääntävät nyt siitä, millainen piratismi ylittää lain edellyttämän &quot;merkittävässä määrin&quot; -kynnyksen, ja millaiset todisteet ovat riittäviä. Kukaan ei kuitenkaan odota, että uudet tuomioistuinten ratkaisut lopettaisivat tekijänoikeuskirjeet kokonaan.</p><p><strong>Laillista toimintaa - lainmuutos tarvitaan</strong></p><p>Työryhmän työssä tuli selväksi se, että kirjeiden lähettäminen on laillista toimintaa. Vaikka osa kirjeistä on ollut tökerösti muotoiltuja, <a href="https://www.valvontalautakunta.fi/valvontalautakunta">asianajajien valvontalautakunta</a> on useiden valitusten myötä <a href="https://www.valvontalautakunta.fi/files/3268/Valvontakertomus_2016_netti.pdf">todennut</a> ne hyvän asianajotavan mukaisiksi. Markkinaoikeudessa oikeudenhaltijoita edustavien lakimiesten esittämä näyttö on arvioitu uskottavaksi.</p><p>Kirjeiden lähettäjät ovat luvanneet parantaa kirjeiden tökeröjä muotoiluja. Tästä työryhmä sai kirjatuksi joukon &quot;hyviä käytäntöjä&quot;. Työryhmä sai nähtäväkseen esimerkkikirjeet kaikilta yrityksiltä. Jotkut olivat selkeästi huonompia kuin toiset. Toivottavasti hyvät käytännöt nostavat kirjeiden tasoa.</p><p>Kirjeiden sanamuotojen parantaminen ei kuitenkaan muuta asian ydintä. Kaikille, jotka valittavat kirjevalvonnan epäreiluudesta, suurista maksuista ja älyttömistä oikeudenkäyntikuluista, voi sanoa vain, että tällainen tämä Suomen oikeusjärjestelmä nyt on. Nämä ongelmat koskevat monia muitakin asioita, eivät vain tekijänoikeuskirjeitä.</p><p>Koska tekijänoikeuskirjeet ovat laillisia, niiden lähettely loppuu vain lakimuutoksen kautta. Ensisijaisesti kirjeiden lähettämistä koskeva tekijänoikeuslain 60 a &sect; pitäisi kumota. Toissijaisesti 60 a &sect;:ssä olevaa henkilötietojen luovuttamiskynnystä pitäisi nostaa siten, että parin yksittäisen teoksen jakaminen ei riittäisi yksityisyyden murtamiseen.</p><p>Effissä pohdimme tällä hetkellä vakavasti kansalaisaloitekampanjaa.</p><p><strong>Kirjevalvonta on tarpeetonta</strong></p><p>Kirjevalvontaa on perusteltu piratismin luoville aloille aiheuttamalla uhalla. Aiheesta on tehty paljon sellaisia tutkimuksia, joiden keskeiset tulokset voi tiivistää seuraavasti:</p><ul><li>a) Piratismi ei vähennä luovien alojen voittoja kokonaisuutena siten, että se uhkaisi näiden alojen olemassaoloa.<br />&nbsp;</li><li>b) Laillisten palvelujen kehittäminen vähentää piratismia.<br />&nbsp;</li><li>c) Piratismia harjoittavat kuluttavat luovia sisältöjä myös monin laillisin tavoin, joten piratismi ei korvaa laillisten kanavien käyttöä vaan täydentää sitä.</li></ul><p>Tutkimusnäyttö ei anna erityistä tukea nykyisenkaltaisen kirjevalvonnan tarpeellisuudelle. Luovien alojen haasteet liittyvät yleisempiin globaalin liiketoimintaympäristön muutoksiin, jotka koskevat muitakin aloja, eivätkä siihen, että tavalliset ihmiset jakavat teoksia toisilleen verkossa.</p><p>Muu yhteiskunta on siirtynyt jo eteenpäin, mutta osa viihdeteollisuudesta touhottaa edelleen piratismista. Kyseessä ovat lähinnä elokuvien ja tv-sarjojen levittäjät. Esimeriksi Suomen dynaamisin luova ala, peliteollisuus, ei tuhlaa aikaansa tavallisten asiakkaidensa jahtaamiseen oikeusteitse. Suomessa kirjevalvonta on kohdistunut lähinnä yhdysvaltalaisen viihde- ja pornoteollisuuden tuotteiden jakamiseen.</p><p>Kirjevalvonnasta hyötyvät oikeasti vain ne lakifirmat, jotka ovat rakentaneet bisnestä kirjemenettelyn ympärille: erityisesti Hedman Partners ja Adultia Suomessa sekä Njord Law Pohjoismaissa. Vastaavasti myös kirjeiden saajia avustava Turre Legal on yksi hyötyjistä. Muiden näkökulmasta kirjevalvonnasta ei ole hyötyä.</p><p>Kaiken kaikkiaan kirjevalvonta ei ole suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun näkökulmasta perusteltua.</p><p><strong>Hävyttömät pornokirjeet</strong></p><p>Erityisen hävyttömänä pidän pornoelokuvien tekijänoikeuksien valvontaa. Tarkoituksena on saada ihmiset häpeämään pornosta kiinni jäämistään niin, että he mukisematta maksaisivat vaaditut summat. Pornon jakamista valvovan Adultian lähettämien kirjeiden sävy onkin ollut erityisen aggressiivinen. Aggressiivinen on myös mies kirjeiden takana - Adultian edustajan huutoa saimme työryhmän kokouksissa kuunnella muutamaan otteeseen.</p><p>Saamani tiedon mukaan tekijänoikeuskirjeet ovat aiheuttaneet sen, että joissakin perheissä perheenjäsenen seksuaalisuudesta on paljastunut yllättäviä asioita. Erityisesti pornoelokuvia koskevat kirjeet puuttuvat siten yksityisyyden ydinalueeseen.</p><p><strong>Työryhmän työskentelystä</strong></p><p>Työryhmän puheenjohtajana oli Anna Vuopala opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Minun lisäkseni erityisen aktiivisia jäseniä olivat kirjeitä lähettelevän Hedman Partnersin Joni Hatanmaa, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) Jaana Pihkala ja teleyrityksiä edustavan FiComin Jussi Mäkinen. Lisäksi oli muitakin jäseniä ja kuulimme eri tahoja ja asiantuntijoita sekä tutustuimme kansalaispalautteeseen. Kaikki keskeiset tahot olivat edustettuna.</p><p>Työryhmällä ei ollut mitään tutkimusresursseja, vaan sen työ perustui niihin tietoihin, joita sen jäsenet pystyivät varsinaisten työtehtäviensä ohella hankkimaan ja toimittamaan. Mietinnön pohja laadittiin opetus- ja kulttuuriministeriössä. Sisältöä tarkennettiin työryhmän kokouksissa. Vielä viimeisessä kokouksessa viilailimme mietinnön sanamuotoja viisi tuntia. Mietintö on työryhmän konsensusnäkemys, jossa kaikki joutuivat hieman joustamaan.</p><p>&nbsp;</p> Niin sanottuihin tekijänoikeuskirjeisiin liittyviä käytäntöjä selvittänyt työryhmä luovutti tänään mietintönsä ministeri Sampo Terholle. Olin työryhmässä yksityisyyden suojaa ja muita perusoikeuksia digitaalisessa ympäristössä puolustavan Effin edustajana. Tehtäväni oli edustaa kirjeiden vastaanottajien näkökulmaa. Jätinkin mietintöön eriävän mielipiteen, jossa vaadin kirjeiden lähettämisen lopettamista.

Kirjeiden saajille ja kirjeiden lähettelystä huolestuneille ja sitä vastustaville minulla on yksi keskeinen viesti: kirjevalvonta on laillista, ja jos sen haluaa lopettaa, lakia pitää muuttaa. Yleisempi viestini on, että "kiristyskirjeet" eivät ole tarpeellisia suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun eivätkä edes viihdeteollisuuden etujen näkökulmasta.

Kirjemenettelyn laajuus ja nykytila

Tekijänoikeuskirjeet ovat iso kysymys. Kirjeitä on lähetetty työryhmän arvion mukaan muutamalle kymmenelle tuhannelle nettiliittymän omistajalle. Mietinnössä ei ole tästä tarkkoja lukuja, koska kirjeitä lähettävät yritykset eivät suostuneet kertomaan niitä liikesalaisuuteen vedoten. Samasta syystä mietinnössä ei ole tarkkoja lukuja siitä, moniko kirjeen saaja on maksanut vaaditun summan, ja mitä on tapahtunut niille, jotka eivät ole maksaneet.

Siitä, etteivät kirjeiden lähettäjät suostu antamaan näitä tietoja, voi päätellä, että moni jättää vastaamatta kirjeisiin tai kiistää asian eikä joudu maksamaan mitään. Kirjeisiin ei siis välttämättä kannata vastata, tai ainakaan myöntää tehneensä mitään väärin.

Toisaalta vastaamatta jättäminen voi johtaa oikeudenkäyntiin, jossa suuret oikeudenkäyntikulut jäävät hävinneen maksettavaksi. Häviäjä on todennäköisesti kirjeen saaja. Jokainen joutuu arvioimaan eri vaihtoehtojen riskit itse.

Tekijänoikeuskirjeet ovat markkinaoikeuden kesäkuisen linjapäätöksen jälkeen olleet tosin tauolla: uusia hakemuksia yhteystietojen saamiseksi ei ole sen jälkeen tehty. Oikeudenhaltijat ja tuomioistuimet vääntävät nyt siitä, millainen piratismi ylittää lain edellyttämän "merkittävässä määrin" -kynnyksen, ja millaiset todisteet ovat riittäviä. Kukaan ei kuitenkaan odota, että uudet tuomioistuinten ratkaisut lopettaisivat tekijänoikeuskirjeet kokonaan.

Laillista toimintaa - lainmuutos tarvitaan

Työryhmän työssä tuli selväksi se, että kirjeiden lähettäminen on laillista toimintaa. Vaikka osa kirjeistä on ollut tökerösti muotoiltuja, asianajajien valvontalautakunta on useiden valitusten myötä todennut ne hyvän asianajotavan mukaisiksi. Markkinaoikeudessa oikeudenhaltijoita edustavien lakimiesten esittämä näyttö on arvioitu uskottavaksi.

Kirjeiden lähettäjät ovat luvanneet parantaa kirjeiden tökeröjä muotoiluja. Tästä työryhmä sai kirjatuksi joukon "hyviä käytäntöjä". Työryhmä sai nähtäväkseen esimerkkikirjeet kaikilta yrityksiltä. Jotkut olivat selkeästi huonompia kuin toiset. Toivottavasti hyvät käytännöt nostavat kirjeiden tasoa.

Kirjeiden sanamuotojen parantaminen ei kuitenkaan muuta asian ydintä. Kaikille, jotka valittavat kirjevalvonnan epäreiluudesta, suurista maksuista ja älyttömistä oikeudenkäyntikuluista, voi sanoa vain, että tällainen tämä Suomen oikeusjärjestelmä nyt on. Nämä ongelmat koskevat monia muitakin asioita, eivät vain tekijänoikeuskirjeitä.

Koska tekijänoikeuskirjeet ovat laillisia, niiden lähettely loppuu vain lakimuutoksen kautta. Ensisijaisesti kirjeiden lähettämistä koskeva tekijänoikeuslain 60 a § pitäisi kumota. Toissijaisesti 60 a §:ssä olevaa henkilötietojen luovuttamiskynnystä pitäisi nostaa siten, että parin yksittäisen teoksen jakaminen ei riittäisi yksityisyyden murtamiseen.

Effissä pohdimme tällä hetkellä vakavasti kansalaisaloitekampanjaa.

Kirjevalvonta on tarpeetonta

Kirjevalvontaa on perusteltu piratismin luoville aloille aiheuttamalla uhalla. Aiheesta on tehty paljon sellaisia tutkimuksia, joiden keskeiset tulokset voi tiivistää seuraavasti:

  • a) Piratismi ei vähennä luovien alojen voittoja kokonaisuutena siten, että se uhkaisi näiden alojen olemassaoloa.
     
  • b) Laillisten palvelujen kehittäminen vähentää piratismia.
     
  • c) Piratismia harjoittavat kuluttavat luovia sisältöjä myös monin laillisin tavoin, joten piratismi ei korvaa laillisten kanavien käyttöä vaan täydentää sitä.

Tutkimusnäyttö ei anna erityistä tukea nykyisenkaltaisen kirjevalvonnan tarpeellisuudelle. Luovien alojen haasteet liittyvät yleisempiin globaalin liiketoimintaympäristön muutoksiin, jotka koskevat muitakin aloja, eivätkä siihen, että tavalliset ihmiset jakavat teoksia toisilleen verkossa.

Muu yhteiskunta on siirtynyt jo eteenpäin, mutta osa viihdeteollisuudesta touhottaa edelleen piratismista. Kyseessä ovat lähinnä elokuvien ja tv-sarjojen levittäjät. Esimeriksi Suomen dynaamisin luova ala, peliteollisuus, ei tuhlaa aikaansa tavallisten asiakkaidensa jahtaamiseen oikeusteitse. Suomessa kirjevalvonta on kohdistunut lähinnä yhdysvaltalaisen viihde- ja pornoteollisuuden tuotteiden jakamiseen.

Kirjevalvonnasta hyötyvät oikeasti vain ne lakifirmat, jotka ovat rakentaneet bisnestä kirjemenettelyn ympärille: erityisesti Hedman Partners ja Adultia Suomessa sekä Njord Law Pohjoismaissa. Vastaavasti myös kirjeiden saajia avustava Turre Legal on yksi hyötyjistä. Muiden näkökulmasta kirjevalvonnasta ei ole hyötyä.

Kaiken kaikkiaan kirjevalvonta ei ole suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun näkökulmasta perusteltua.

Hävyttömät pornokirjeet

Erityisen hävyttömänä pidän pornoelokuvien tekijänoikeuksien valvontaa. Tarkoituksena on saada ihmiset häpeämään pornosta kiinni jäämistään niin, että he mukisematta maksaisivat vaaditut summat. Pornon jakamista valvovan Adultian lähettämien kirjeiden sävy onkin ollut erityisen aggressiivinen. Aggressiivinen on myös mies kirjeiden takana - Adultian edustajan huutoa saimme työryhmän kokouksissa kuunnella muutamaan otteeseen.

Saamani tiedon mukaan tekijänoikeuskirjeet ovat aiheuttaneet sen, että joissakin perheissä perheenjäsenen seksuaalisuudesta on paljastunut yllättäviä asioita. Erityisesti pornoelokuvia koskevat kirjeet puuttuvat siten yksityisyyden ydinalueeseen.

Työryhmän työskentelystä

Työryhmän puheenjohtajana oli Anna Vuopala opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Minun lisäkseni erityisen aktiivisia jäseniä olivat kirjeitä lähettelevän Hedman Partnersin Joni Hatanmaa, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) Jaana Pihkala ja teleyrityksiä edustavan FiComin Jussi Mäkinen. Lisäksi oli muitakin jäseniä ja kuulimme eri tahoja ja asiantuntijoita sekä tutustuimme kansalaispalautteeseen. Kaikki keskeiset tahot olivat edustettuna.

Työryhmällä ei ollut mitään tutkimusresursseja, vaan sen työ perustui niihin tietoihin, joita sen jäsenet pystyivät varsinaisten työtehtäviensä ohella hankkimaan ja toimittamaan. Mietinnön pohja laadittiin opetus- ja kulttuuriministeriössä. Sisältöä tarkennettiin työryhmän kokouksissa. Vielä viimeisessä kokouksessa viilailimme mietinnön sanamuotoja viisi tuntia. Mietintö on työryhmän konsensusnäkemys, jossa kaikki joutuivat hieman joustamaan.

 

]]>
10 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249745-kiristyskirjeet-pitaisi-lopettaa#comments Kotimaa Internet Laki Perusoikeudet Tekijänoikeudet Yksityisyys Thu, 25 Jan 2018 09:00:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249745-kiristyskirjeet-pitaisi-lopettaa
Algoritmit meitä arvioimassa ja tekemässä tärkeitä päätöksiä http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249393-algoritmit-meita-arvioimassa-ja-tekemassa-tarkeita-paatoksia <p>Weapons of Math Destruction - näin räyhäkkä nimi on Cathy O&#39;Neilin suositulla kirjalla, joka kuvaa kuinka algoritmeja käytetään ja mitä vaaroja siihen sisältyy. Älkää ymmärtäkö minua väärin, kuten kirjan kirjoittajakin pidän matematiikasta ja suosikkikurssejani Otaniemessä olivat tietorakenteet ja algoritmit. Ne ovat digitalisaatiokehityksen ytimessä ja auttavat toteuttamaan tavoitteemme. Vaikka tässä tuonkin esille niiden vaaroja, niin tarkoitukseni on herättää keskustelua siitä, millä tavoin pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi etiikka ja moraali niiden tekemisessä sekä käytössä. Tätä keskustelua käydään Suomessa aivan liian vähän.</p><p>USA:ssa ihmisten arviointi ja päätöksenteko automatisoidusti on viety paljon Eurooppaa pidemmälle ja lainsäädäntö rajaa käyttöä huomattavasti vähemmän kuin täällä. EU:n uuden tietosuoja-asetuksen yhteydessä keskustelua on käyty jonkin verran, mutta sitä on käyty lähinnä asiantuntijapiireissä. Aika näyttää mihin suuntaan Eurooppa ja Suomi ovat näissä menossa. Massiivista liiketoimintaa edustavat lobbarit vaikuttavat vahvasti, jotta suunta lähenisi USA:ta ja uhkakuvana käytetään muunmuassa Euroopan jäämistä jälkeen tekoälyn kehittämisessä.</p><p>USA:ssa viime aikoina kohua ovat herättäneet erilaiset automaattiset arvioinnit opettajien suoriutumisesta, rekrytointijärjestelmät sekä rikollisten tuomioiden arviointiin käytetyt järjestelmät.</p><p><strong>Kymmenen vuotta käytössä ollut automatisoitu opettajien arviointi VAM</strong></p><p>USA:ssa on noin 10 vuotta ollut käytössä Value-Added Model (VAM), joka on arvioinut matemaatisilla malleilla opettajien suoriutumista. Sarja algorimeja on arvioinut paljonko arvoa opettaja tuottaa koululuokalle ja tulosten perusteella on päätetty palkankorotuksista ja annettu jopa potkuja.</p><p>2011 Cathy O&#39;Neilin rehtorina toiminut ystävä ihmetteli mallia ja O&#39;Neil tarjoutui selittämään sen mikäli rehtori saisi tarvittavat tiedot tästä tietokoneohjelmasta ja sen algoritmeista. Rehtorin pyytäessä tietoja hänelle vastattiin perinteiseen tapaan: malli on niin vaikea, että et sitä ymmärrä. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida.</p><p>Toukokuussa 2016 opettaja Sheri Lederman voitti oikeudenkäynnin New Yorkin osavaltiota vastaan VAM-ohjelmiston käyttöön liittyen. Tuomiossa kerrottiin järjestelmän olevan umpimähkäinen, mielivaltainen ja arvaamaton.</p><p>Järjestelmä oli käytännössä musta laatikko proprietary-koodilla eivätkä sen paremmin koulujen johto kuin opettajatkaan tienneet miten se päätyi arviointeihinsa. Selvityksissä kävi ilmi, että opettajat olivat saattaneet tulla mm arvioiduiksi kursseista, joita he eivät edes opettaneet.</p><p>Kymmenisen vuotta siis luotettiin hienoon matemaattiseen malliin, josta kukaan ei tiennyt kuinka se edes toimii. On myös erikoista, että opettajat eivät tienneet miten pitäisi toimia saadakseen hyviä tuloksia, kun he eivät edes tienneet millä perusteilla heitä oikein mitataan?</p><p><strong>Rekrytoinnin automatisointi koneoppimisella</strong></p><p>Kasvava trendi USA:ssa erityisesti suurilla yrityksillä on pyrkiä erilaisilla ohjelmistoilla automatisoimaan rekrytointiprosessia. Järjestelmillä pyritään etsimään parhaat työntekijät, joiden ennustetaan menestyvän ja tuottavan yritykselle parhaiten.</p><p>Perusperiaate monissa ohjelmistoissa on seuraava:</p><p>Ensin laitetaan ohjelmisto analysoimaan yrityksen nykyisten työntekijöiden tietoja ja löytämään historiadatasta millaiset työntekijät ovat pärjänneet hyvin. Yksi kriteeri voi olla vaikkapa yleneminen neljän vuoden sisällä. Kun ohjelmisto löytää algoritmeillaan selittäviä tekijöitä menestykselle, niin niitä samoja ominaisuuksia etsitään työnhakijoista.</p><p>Prosessi ei ole onneksi aivan loppuun asti automatisoitu, mutta saattaa automatisoidusti tarjota vaikkapa kolme kandidaattia. Nämä sitten pääsevät haastatteluun ja valinta tehdään käytännössä heidän välillään.</p><p>Mikä tässä sitten on ongelma? Käytännössä koneoppimisella kopioidaan yrityksen yrityskulttuuri ja rekrytointipolitiikka, joka on vuosien varrella saattanut perustua osin vaikkapa sukupuolen tai rodun vuoksi tehtyyn syrjintään. Tämä sama toimintamalli jatkuu nyt automatisoidusti.</p><p>Lähtokohtaisesti nämä ohjelmistot eivät ota kantaa eettisiin tai moraalisiin näkökulmiin vaan ne täytyy joko sinne lisätä tai sitten ottaa erikseen muuten huomioon.</p><p>USA:ssa on myös vastakkainen trendi eli jotkut yritykset ovat tehneet ohjelmistoja, jotka arvioinneissaan poistavat mahdolliset syrjintään johtavat tekijät kuten sukupuolen, rodun ja iän. Esimerkiksi sukupuolen vaikutuksesta on mielenkiintoisia havaintoja orkesterimuusikoiden osalta: kun siirryttiin soittonäytteiden antamiseen verhon takaa, kasvoi naisten osuus viisinkertaiseksi aiempaan nähden.</p><p><strong>Tuomioiden pituuden määrittely automatisoidulla riskiarvioinnilla</strong></p><p>USA:ssa on käytetty ohjelmistoja myös arvioimaan rikostuomion yhteydessä annettavan tuomion sopivaa pituutta perustuen automatisoituun riskiarvioon tuomitusta ja hänen todennäköisyydestään syyllistyä uudelleen rikokseen.</p><p>Tässä erityisesti esimerkiksi rodun tai asuinalueen myötä saatetaan tehdä johtopäätöksiä, jotka perustuvat menneisiin tehtyihin ratkaisuihin, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin puolueellisia ja ennakkoluuloisia. Huonosti suunniteltu järjestelmä oppii nämä samat asiat tehden ne automatisoidusti.</p><p>Eräässä seminaaripuheessa oli yksi esimerkki, jossa polkupyörän hölmöyksissään päähänpistona kiireessä pihalta varastanut 18-vuotias tummaihoinen opeiskelijatyttö sai yhdestä kymmeneen -asteikolla järjestelmältä arvion kahdeksan vaarallisuudestaan. Valkoihoinen mies, jolla oli jo tilillään pahoinpitely ja ryöstö aiemmin, sai kioskiryöstön jälkeen vaarallisuusarvioksi vain kolme. Nämä arviot vaikuttavat annetun tuomion pituuteen arvioitaessa rikoksen uusimisen todennäköisyyttä.</p><p><strong>Matematiikka ja teknologia nähdään puolueettomana</strong></p><p>Matematiikka ja algorimien avulla tehty mallintaminen ovatkin itsessään menetelminä puolueettomia, mutta näitä malleja tekevät ihmiset ja ne pohjautuvat heidän käsityksiinsä. Tällöin niitä voidaan käyttää myös subjektiivisesti ja ne voivat vaikkapa sisältää tekijän omia ennakkoluuloja - ja niissä voi yksinkertaisesti vain olla virheitä.</p><p>Suuri ongelma on myös, että pääosa näiden ohjelmistojen ja järjestelmien toimintatavoista jää liikesalaisuudeksi. Tällöin käytännössä myydään mustia laatikoita, joista emme tiedä miten ne toimivat ja kuinka ne päätyvät arviointeihinsa. Jos olisin itse arvioinnin kohteena, en pitäisi tällaisesta ollenkaan mikäli se vaikuttaisi vaikkapa palkkaan tai mahdollisuuteen saada työpaikka.</p><p>Lainsäädäntö on pitkällä takamatkalla näissä asioissa ja teknologia porskuttaa kaukana edellä osin hallitsemattomasti. Hyvä esimerkki tarvittavasta pohdinnasta liittyy vaikkapa robottiautoihin ja niiden automaattiseen päätöksentekoon. Esimerkiksi Mercedes-Benzin ratkaisusta kerrottiin joku aika sitten <a href="https://www.moottori.fi/liikenne/jutut/robottiauto-raitiovaunuongelma-mercedes-paatyi-ratkaisuun-klassikkopulmassa/">seuraavaa</a>:</p><p>&quot;<em>Nyt Mercedes-Benzin turva- ja avustinjärjestelmien johtaja <strong>Christoph von Hugo</strong> on kertonut Car &amp; Driverin haastattelussa, että saksalaisvalmistajan tulevaisuuden kehittyneet autonomiset (autonomiatasot 4 ja 5) ajoneuvot valitsevat aina matkustajien turvallisuuden.<br />&ndash; Jos tiedät, että voit pelastaa ainakin yhden henkilön, niin pelasta hänet. Pelasta auton matkustaja, Hugo kiteyttää yhtiön valitseman kannan.</em>&quot;</p><p>Tämä on todella vaikea eettinen ja moraalinen haaste, johon ei ole helppo löytää ratkaisua - absoluuttisesti oikeaa ei edes ole olemassa. Tehdessään näin auto saattaa vaikkapa aiheuttaa jalankulkijana olevan lapsen kuoleman pelastaessaan kiiltävässä mersussa olevan kuljettajan - oikein vai väärin, ken sen tietää?</p><p>Nämä ovat sellaisia päätöksiä, ettei niitä voi jättää pelkästään valmistajien päätettäväksi. Toisaalta ne ovat niin vaikeita päätettäviä, että epäilen ihan oikeasti onko esimerkiksi eduskunnan kansanedustajilla kykyä ja ymmärrystä näistä riittävästi. Ei tämä osa-alue silti voi jäädä vain villiksi länneksi, jossa kukin valmistaja päättää kuten haluaa.</p><p>Paljon on tehtävää ja hyvä alku olisi velvoittaa yritykset riittävällä tasolla julkistamaan automaattisen arvioinnin ja päätöksenteon perusteet niiden kohteina oleville ihmisille.</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Tämä oli nyt kolmas osa sarjaan teknologioista ja algoritmeista vaikuttamassa elämäämme. Jatkoa seurannee jossain muodossa. Aiemmat osat:</p><p><a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249332-algoritmit-ja-profilointi-maarittavat-mita-sinulle-naytetaan-ja-suositellaan">Algoritmit ja profilointi määrittävät mitä sinulle näytetään ja suositellaan</a></p><p><a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu">Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Weapons of Math Destruction - näin räyhäkkä nimi on Cathy O'Neilin suositulla kirjalla, joka kuvaa kuinka algoritmeja käytetään ja mitä vaaroja siihen sisältyy. Älkää ymmärtäkö minua väärin, kuten kirjan kirjoittajakin pidän matematiikasta ja suosikkikurssejani Otaniemessä olivat tietorakenteet ja algoritmit. Ne ovat digitalisaatiokehityksen ytimessä ja auttavat toteuttamaan tavoitteemme. Vaikka tässä tuonkin esille niiden vaaroja, niin tarkoitukseni on herättää keskustelua siitä, millä tavoin pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi etiikka ja moraali niiden tekemisessä sekä käytössä. Tätä keskustelua käydään Suomessa aivan liian vähän.

USA:ssa ihmisten arviointi ja päätöksenteko automatisoidusti on viety paljon Eurooppaa pidemmälle ja lainsäädäntö rajaa käyttöä huomattavasti vähemmän kuin täällä. EU:n uuden tietosuoja-asetuksen yhteydessä keskustelua on käyty jonkin verran, mutta sitä on käyty lähinnä asiantuntijapiireissä. Aika näyttää mihin suuntaan Eurooppa ja Suomi ovat näissä menossa. Massiivista liiketoimintaa edustavat lobbarit vaikuttavat vahvasti, jotta suunta lähenisi USA:ta ja uhkakuvana käytetään muunmuassa Euroopan jäämistä jälkeen tekoälyn kehittämisessä.

USA:ssa viime aikoina kohua ovat herättäneet erilaiset automaattiset arvioinnit opettajien suoriutumisesta, rekrytointijärjestelmät sekä rikollisten tuomioiden arviointiin käytetyt järjestelmät.

Kymmenen vuotta käytössä ollut automatisoitu opettajien arviointi VAM

USA:ssa on noin 10 vuotta ollut käytössä Value-Added Model (VAM), joka on arvioinut matemaatisilla malleilla opettajien suoriutumista. Sarja algorimeja on arvioinut paljonko arvoa opettaja tuottaa koululuokalle ja tulosten perusteella on päätetty palkankorotuksista ja annettu jopa potkuja.

2011 Cathy O'Neilin rehtorina toiminut ystävä ihmetteli mallia ja O'Neil tarjoutui selittämään sen mikäli rehtori saisi tarvittavat tiedot tästä tietokoneohjelmasta ja sen algoritmeista. Rehtorin pyytäessä tietoja hänelle vastattiin perinteiseen tapaan: malli on niin vaikea, että et sitä ymmärrä. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida.

Toukokuussa 2016 opettaja Sheri Lederman voitti oikeudenkäynnin New Yorkin osavaltiota vastaan VAM-ohjelmiston käyttöön liittyen. Tuomiossa kerrottiin järjestelmän olevan umpimähkäinen, mielivaltainen ja arvaamaton.

Järjestelmä oli käytännössä musta laatikko proprietary-koodilla eivätkä sen paremmin koulujen johto kuin opettajatkaan tienneet miten se päätyi arviointeihinsa. Selvityksissä kävi ilmi, että opettajat olivat saattaneet tulla mm arvioiduiksi kursseista, joita he eivät edes opettaneet.

Kymmenisen vuotta siis luotettiin hienoon matemaattiseen malliin, josta kukaan ei tiennyt kuinka se edes toimii. On myös erikoista, että opettajat eivät tienneet miten pitäisi toimia saadakseen hyviä tuloksia, kun he eivät edes tienneet millä perusteilla heitä oikein mitataan?

Rekrytoinnin automatisointi koneoppimisella

Kasvava trendi USA:ssa erityisesti suurilla yrityksillä on pyrkiä erilaisilla ohjelmistoilla automatisoimaan rekrytointiprosessia. Järjestelmillä pyritään etsimään parhaat työntekijät, joiden ennustetaan menestyvän ja tuottavan yritykselle parhaiten.

Perusperiaate monissa ohjelmistoissa on seuraava:

Ensin laitetaan ohjelmisto analysoimaan yrityksen nykyisten työntekijöiden tietoja ja löytämään historiadatasta millaiset työntekijät ovat pärjänneet hyvin. Yksi kriteeri voi olla vaikkapa yleneminen neljän vuoden sisällä. Kun ohjelmisto löytää algoritmeillaan selittäviä tekijöitä menestykselle, niin niitä samoja ominaisuuksia etsitään työnhakijoista.

Prosessi ei ole onneksi aivan loppuun asti automatisoitu, mutta saattaa automatisoidusti tarjota vaikkapa kolme kandidaattia. Nämä sitten pääsevät haastatteluun ja valinta tehdään käytännössä heidän välillään.

Mikä tässä sitten on ongelma? Käytännössä koneoppimisella kopioidaan yrityksen yrityskulttuuri ja rekrytointipolitiikka, joka on vuosien varrella saattanut perustua osin vaikkapa sukupuolen tai rodun vuoksi tehtyyn syrjintään. Tämä sama toimintamalli jatkuu nyt automatisoidusti.

Lähtokohtaisesti nämä ohjelmistot eivät ota kantaa eettisiin tai moraalisiin näkökulmiin vaan ne täytyy joko sinne lisätä tai sitten ottaa erikseen muuten huomioon.

USA:ssa on myös vastakkainen trendi eli jotkut yritykset ovat tehneet ohjelmistoja, jotka arvioinneissaan poistavat mahdolliset syrjintään johtavat tekijät kuten sukupuolen, rodun ja iän. Esimerkiksi sukupuolen vaikutuksesta on mielenkiintoisia havaintoja orkesterimuusikoiden osalta: kun siirryttiin soittonäytteiden antamiseen verhon takaa, kasvoi naisten osuus viisinkertaiseksi aiempaan nähden.

Tuomioiden pituuden määrittely automatisoidulla riskiarvioinnilla

USA:ssa on käytetty ohjelmistoja myös arvioimaan rikostuomion yhteydessä annettavan tuomion sopivaa pituutta perustuen automatisoituun riskiarvioon tuomitusta ja hänen todennäköisyydestään syyllistyä uudelleen rikokseen.

Tässä erityisesti esimerkiksi rodun tai asuinalueen myötä saatetaan tehdä johtopäätöksiä, jotka perustuvat menneisiin tehtyihin ratkaisuihin, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin puolueellisia ja ennakkoluuloisia. Huonosti suunniteltu järjestelmä oppii nämä samat asiat tehden ne automatisoidusti.

Eräässä seminaaripuheessa oli yksi esimerkki, jossa polkupyörän hölmöyksissään päähänpistona kiireessä pihalta varastanut 18-vuotias tummaihoinen opeiskelijatyttö sai yhdestä kymmeneen -asteikolla järjestelmältä arvion kahdeksan vaarallisuudestaan. Valkoihoinen mies, jolla oli jo tilillään pahoinpitely ja ryöstö aiemmin, sai kioskiryöstön jälkeen vaarallisuusarvioksi vain kolme. Nämä arviot vaikuttavat annetun tuomion pituuteen arvioitaessa rikoksen uusimisen todennäköisyyttä.

Matematiikka ja teknologia nähdään puolueettomana

Matematiikka ja algorimien avulla tehty mallintaminen ovatkin itsessään menetelminä puolueettomia, mutta näitä malleja tekevät ihmiset ja ne pohjautuvat heidän käsityksiinsä. Tällöin niitä voidaan käyttää myös subjektiivisesti ja ne voivat vaikkapa sisältää tekijän omia ennakkoluuloja - ja niissä voi yksinkertaisesti vain olla virheitä.

Suuri ongelma on myös, että pääosa näiden ohjelmistojen ja järjestelmien toimintatavoista jää liikesalaisuudeksi. Tällöin käytännössä myydään mustia laatikoita, joista emme tiedä miten ne toimivat ja kuinka ne päätyvät arviointeihinsa. Jos olisin itse arvioinnin kohteena, en pitäisi tällaisesta ollenkaan mikäli se vaikuttaisi vaikkapa palkkaan tai mahdollisuuteen saada työpaikka.

Lainsäädäntö on pitkällä takamatkalla näissä asioissa ja teknologia porskuttaa kaukana edellä osin hallitsemattomasti. Hyvä esimerkki tarvittavasta pohdinnasta liittyy vaikkapa robottiautoihin ja niiden automaattiseen päätöksentekoon. Esimerkiksi Mercedes-Benzin ratkaisusta kerrottiin joku aika sitten seuraavaa:

"Nyt Mercedes-Benzin turva- ja avustinjärjestelmien johtaja Christoph von Hugo on kertonut Car & Driverin haastattelussa, että saksalaisvalmistajan tulevaisuuden kehittyneet autonomiset (autonomiatasot 4 ja 5) ajoneuvot valitsevat aina matkustajien turvallisuuden.
– Jos tiedät, että voit pelastaa ainakin yhden henkilön, niin pelasta hänet. Pelasta auton matkustaja, Hugo kiteyttää yhtiön valitseman kannan.
"

Tämä on todella vaikea eettinen ja moraalinen haaste, johon ei ole helppo löytää ratkaisua - absoluuttisesti oikeaa ei edes ole olemassa. Tehdessään näin auto saattaa vaikkapa aiheuttaa jalankulkijana olevan lapsen kuoleman pelastaessaan kiiltävässä mersussa olevan kuljettajan - oikein vai väärin, ken sen tietää?

Nämä ovat sellaisia päätöksiä, ettei niitä voi jättää pelkästään valmistajien päätettäväksi. Toisaalta ne ovat niin vaikeita päätettäviä, että epäilen ihan oikeasti onko esimerkiksi eduskunnan kansanedustajilla kykyä ja ymmärrystä näistä riittävästi. Ei tämä osa-alue silti voi jäädä vain villiksi länneksi, jossa kukin valmistaja päättää kuten haluaa.

Paljon on tehtävää ja hyvä alku olisi velvoittaa yritykset riittävällä tasolla julkistamaan automaattisen arvioinnin ja päätöksenteon perusteet niiden kohteina oleville ihmisille.

 

PS. Tämä oli nyt kolmas osa sarjaan teknologioista ja algoritmeista vaikuttamassa elämäämme. Jatkoa seurannee jossain muodossa. Aiemmat osat:

Algoritmit ja profilointi määrittävät mitä sinulle näytetään ja suositellaan

Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu

]]>
2 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249393-algoritmit-meita-arvioimassa-ja-tekemassa-tarkeita-paatoksia#comments Big data Epäpätevät tietokone-ennusteet Etiikka ja moraali Keinoäly Yksityisyys Fri, 19 Jan 2018 08:58:43 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249393-algoritmit-meita-arvioimassa-ja-tekemassa-tarkeita-paatoksia
Kela määrittelee köyhän oikeuden lääkkeisiin http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249338-kela-maarittelee-koyhan-oikeuden-laakkeisiin <p>Hankalapotilas.net vieraskynäkirjoituksessa paljastetaan, miten Kela toimii sairastuneiden toimeentulotukiasiakkaiden kastittamisen portinvartijana. Kaksoisstandardeja on nykyisen hallituksen aikana lanseerattu koko maan pituudelta ja leveydeltä pitkin ja poikin tukimuotoja, eikä loppua tunnu näkyvän.&nbsp;</p><p>Lääkäreiden arvostelukykyä kyseenalaistetaan maallikkovirkailijoiden toimesta surutta, kun toimeentuloasiakkailta evätään oikeus lääkärin määräämiin lääkkeisiin. Lääkärit kirjoittavat reseptejä diagnoosien perusteella. Lääketiede on tiedettä. Tieteessä paneudutaan faktoihin. Näiden faktojen perusteella lääkäri määrittelee parhaan mahdollisen hoidon potilaalle. Ja nyt Kelan virkailijat viis veisaavat näistä päätöksistä, jos heidän mielestään ko. asiakas ei ole riittävästi todistellut tarvitsevansa hoitoa. Eikä edes HUS:n yksikönjohtajan allekirjoittama epikriisi riitä todisteeksi.</p><p>Tätä hallituskautta on leimannut mielivaltainen säästöjen generoiminen heikoimmassa asemassa olevien selkänahasta. Ja mikään ei tunnu olevan pyhää. Millä oikeudella virkailijat voivat ylittää lääkäreiden arviointikyvyn kunkin ihmisen tarpeesta hoitoon? Ja millä oikeudella näiden ihmisten yksityistäkin yksityisemmät tiedot annetaan hoitavan yksikön ulkopuolisten - maallikoiden nähtäväksi ja arvioitavaksi?</p><p>En uskalla edes kuvitella, millaisia rangaistuksia Sosiaali- ja Terveysministeriössä huonoimmassa asemassa oleville seuraavaksi keksitään.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Linkki blogiin: <a href="http://www.hankalapotilas.net/2018/01/kela-vartioi-toimeentulotukiasiakkaan-laakitysta/">http://www.hankalapotilas.net/2018/01/kela-vartioi-toimeentulotukiasiakkaan-laakitysta/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hankalapotilas.net vieraskynäkirjoituksessa paljastetaan, miten Kela toimii sairastuneiden toimeentulotukiasiakkaiden kastittamisen portinvartijana. Kaksoisstandardeja on nykyisen hallituksen aikana lanseerattu koko maan pituudelta ja leveydeltä pitkin ja poikin tukimuotoja, eikä loppua tunnu näkyvän. 

Lääkäreiden arvostelukykyä kyseenalaistetaan maallikkovirkailijoiden toimesta surutta, kun toimeentuloasiakkailta evätään oikeus lääkärin määräämiin lääkkeisiin. Lääkärit kirjoittavat reseptejä diagnoosien perusteella. Lääketiede on tiedettä. Tieteessä paneudutaan faktoihin. Näiden faktojen perusteella lääkäri määrittelee parhaan mahdollisen hoidon potilaalle. Ja nyt Kelan virkailijat viis veisaavat näistä päätöksistä, jos heidän mielestään ko. asiakas ei ole riittävästi todistellut tarvitsevansa hoitoa. Eikä edes HUS:n yksikönjohtajan allekirjoittama epikriisi riitä todisteeksi.

Tätä hallituskautta on leimannut mielivaltainen säästöjen generoiminen heikoimmassa asemassa olevien selkänahasta. Ja mikään ei tunnu olevan pyhää. Millä oikeudella virkailijat voivat ylittää lääkäreiden arviointikyvyn kunkin ihmisen tarpeesta hoitoon? Ja millä oikeudella näiden ihmisten yksityistäkin yksityisemmät tiedot annetaan hoitavan yksikön ulkopuolisten - maallikoiden nähtäväksi ja arvioitavaksi?

En uskalla edes kuvitella, millaisia rangaistuksia Sosiaali- ja Terveysministeriössä huonoimmassa asemassa oleville seuraavaksi keksitään. 

 

Linkki blogiin: http://www.hankalapotilas.net/2018/01/kela-vartioi-toimeentulotukiasiakkaan-laakitysta/

]]>
1 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249338-kela-maarittelee-koyhan-oikeuden-laakkeisiin#comments Kansaneläkelaitos köyhyys Lääkkeet Toimeentulotuki Yksityisyys Thu, 18 Jan 2018 11:41:56 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249338-kela-maarittelee-koyhan-oikeuden-laakkeisiin
Algoritmit ja profilointi määrittävät mitä sinulle näytetään ja suositellaan http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249332-algoritmit-ja-profilointi-maarittavat-mita-sinulle-naytetaan-ja-suositellaan <p>Hyvät ja pahat algoritmit - kolikolla on molemmat puolet ja kantitkin löytyy. Yhä useammin algoritmit sekä koneoppiminen määräävät mitä meille eri palveluissa ensisijaisesti näytetään ja hektisessä informaatiovirrassa ensin nähdyt ovat useimmiten klikattuja. Vaikkapa Google, Facebook ja Youtube kaikki käyttävät historiaasi ja algoritmeilla sekä koneoppimisella luotuja profiileja muokatessaan sinulle kohdennetun näkymän. Nämä eivät ole julkisia emmekä tiedä tarkkaan kuinka ne toimivat, mutta erilaisia päätelmiä pystytään tekemään.</p><p><strong>Kaiken takana on kohdennettu mainonta</strong></p><p>On hyvä ymmärtää näiden käyttäjille ilmaisten palveluiden bisneslogiikka. Ansainta tulee mainoksista ja niiden myötä tehdyistä ostopäätöksistä, ja mitä enemmän ne tietävät käyttäjästä sitä paremmin ne pystyvät myymään tarkasti kohdennettua mainontaa. Mainontaa ostavien yritysten halu taas on kohdentaa mainontansa juuri heille, jotka todennäköisesti ovat potentiaalisia ostajia.</p><p>Otetaan esimerkki: kun vaikkapa Facebook tunnistaa profiloinnin perusteella ryhmän henkilöitä, jolla näyttäisi olevan tarve hankkia moottorisaha lähiaikoina, se kertoo siitä mainostajille ja verkkokaupoille, jotka kilpailevat siitä kenen mainos näytetään Facebookissa näille kohderyhmän henkilöille. Se näkyykö feedissäsi vaikkapa Stihl jai Husqvarna sekä kuka sitä sinulle myy, tarkoittaa useimmiten sitä, että tuo taho voitti tarjouskilpailun näistä mahdollista asiakkaista. Se ei siis tarkoita, että tarjous olisi erityisen hyvä tai tämä nimenomainen moottorisahamerkki tai kauppa olisi sinun kannaltasi paras vaihtoehto.</p><p>Tämä on voimakkaasti automatisoitu prosessi, sillä muutoin se ei voisi toimia maailmanlaajuisesti.</p><p>Scott Galloway on kuvannut kuinka noin neljäsataatuhatta lahjakkuutta teki aikanaan mahdolliseksi ihmisen lähettämiseen kuuhun. Tänä päivänä Googlella, Facebookilla, Amazonilla ja Applella on noin 667 000 työntekijää, joiden tavoitteena on myydä meille uusi Nissan. En tiedä miksi juuri Nissan pääsi esimerkkiin, mutta tämä kuvastaa kuinka maailman parhaat osaajat työskentelevät nykyään tavoitteenaan myydä meille yhä lisää tavaroita ja palveluita.</p><p><strong>Palvelussa käytetty aika halutaan maksimoida</strong></p><p>Tämä on luonnollinen ja looginen tavoite. Mitä paremmin yritys onnistuu tarjoamaan sinua kiinnostavaa sisältöä, sitä kauemmin vietät siellä aikaa. Mitä enemmän vietät aikaa, sitä enemmän on mahdollista tarjota kohdennettua mainontaa ja rahaa kilisee kassaan. Mitä enemmän käytät, sitä tarkemmaksi profiilisi muodostuu ja mieltymyksesi sekä kiinnostuksen kohteesi tunnetaan yhä paremmin oikeiden mainosten tehokasta kohdentamista varten.</p><p>Keinona tälle on se, että esimerkiksi Googlen, Facebookin ja Youtuben sinulle luoma näkymä perustuu niiden tekemään tulkintaan sinua kiinnostavista asioista. Tämän määrittelemiseksi taustalla jauhaa valtava koneisto, joka analysoi tietojasi sekä myös yhdistelee niitä samankaltaisiin henkilöihin sekä heidän kiinnostuksen kohteisiinsa.</p><p><strong>Esimerkki 1: Youtuben suositellut videot</strong></p><p>Menet katsomaan jotain Trumpin kohua aiheuttanutta videopätkää. Jos taustaltasi olet negatiivisesti häneen suhtautuva ja aiemmin katsomasi sisällön perusteella et edusta samoja näkemyksiä saat profiilisi myötä ehdotuksia häntä kritisoivista videoista.</p><p>Jos taustasi ja mieltymyksesi ovat vaikkapa voimakkaasti oikealla ja katseluhistoriasi ja siten profiilisi viittaa vaikka äärioikeistoon, niin saatat hyvin nopeasti päätyä suositusten kautta jopa white supremacy -henkisiin videoihin.</p><p>Youtubenkin tavoitteena on pitää sinut palvelussa mahdollisimman kauan mainoksia katsomassa ja näin se pyrkii sen tekemään. Maailmankuvan laajenemisen tai toisten kuplien ymmärtämistä se ei edistä, mutta ei se olekaan tavoite. Valitettavasti monelle muodostuu kuva siitä, että ehdotukset kuvastavat sitä, mitkä ovat suosituimpia. Ne ovat suosituimpia sinun kaltaiseksi luokiteltujen ihmisten kohdalla - ei kaikkien.</p><p><strong>Esimerkki 2. Googlen haut</strong></p><p>Katselin taannoin erästä konferenssiesitystä, jossa kerrottiin epätieteellisestä kokeilusta, jossa kolme erilaista ihmistä kirjoitti hakusanaksi Egypti. Ensimmäisen ollessa vahvasti islaminuskoinen ja äärinäkemyksiä edustava sai hän ehdotuksena alkuun mm muslimiveljesyhdyskunnan. Toisen ollessa eri laidalta ja vapauksia ajava liberaali sai hän ehdotuksena artikkelin kuuluisasta aukiosta, jolla näitä näkemyksiä oli puolustettu. Kolmas neutraaliksi luokiteltava henkilö sai taas ehdotuksia Niilin lomakohteista.</p><p>Kukin sai siis hyvien erilaisia tuloksia sen perusteella millaiseksi hänet on profiloitu. Monasti neutraaliksi mielletty hakukonekaan ei perusasetuksillaan toimi neutraalisti. Tällainen valinta voidaan tehdä, mutta se löytyy jostain valikoista ja harvemmin sitä käytetään.</p><p><strong>Esimerkki 3: Facebookin sinulle luotu näkymä</strong></p><p>Myöskin Facebookin algoritmit muostavat sinulle perusnäkymän, jolla se pyrkii tekemään Facebookin käytöstä mahdollisimman kiinnostavan ja suosituimman paikan katsoa asioita. Tämäkin on liikesalaisuus ja siitä voidaan vain tehdä erilaisia päätelmiä.</p><p>Koko historiasi Facebookissa sekä siihen linkitetyissä muissa palveluissa, kaveriesi mieltymykset, seuraamasi kohteet ja kaltaisiksisi määriteltyjen mieltymykset vaikuttavat siihen mitä ruudullasi ensi näytetään ja missä järjestyksessä. Järjestelmä oppii jatkuvasti ja esimerkiksi siirtää fiidin loppupuolelle niiden kavereittesi juttuja, joista et ole tykännyt tai joiden linkkaamisssa uutisissa et ole käynyt. Hiljalleen Facebook siis tulkitsee, etteivät nuo kaverit sinua kiinnosta. Tässä on toki paljon hyvää, mutta toisaalta jotain arveluttavaakin.</p><p>Infotulvassa ja fiidin kasvaessa on yhä merkittävämpää se, mitä näkee ensin - kaikkea tullutta harva kerkeää tai viitsii katsoa. Aina voi toki tehdä valinnan katsoa viimeisimmät kronologisessa järjestyksessä, mutta tätä varten pitää aina erikseen tehdä valinta.</p><p><strong>Vahvistusharha</strong></p><p>Mikäli emme tiedosta näitä toimintamalleja on mahdollista, että syntyy melkoinen vahvistusharha itsellemme siitä, että vaikkapa enemmistö ajattelisi kuten me itse. Tiedostaminen auttaa vaikkakin väitän silti omien mielipiteiden vahvistumista tätä kautta tapahtuvan väkisin.</p><p>On kuitenkin hyvä muistaa, että myös tästä syystä kaikki eivät näe samoja uutisia eikä siten tapahtumia samoin. Eivät toki muutenkaan ja hyvä niin, mutta tällä on omia kuplia vahvistava vaikutus ja se tukee vastakkainasettelua.</p><p>Vaikka meille palvelut ovat ilmaisia, niin taustalla on silti maailmanluokan bisnes, jonka tavoitteena on ansaita eikä tehdä hyväntekeväisyyttä. Tavoitteena ei ole edistää yhteisymmärrystä tai avointa tiedonjakoa vaan saada mainostajat ostamaan palveluita.</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Tämä oli kakkososa teknologioihin liittyvästä sarjasta, <a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu">ensimmäinen oli tuo Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu</a>. Kunhan kerkiän, niin seuraavaksi algoritmien ja koneoppimisen käytöstä esimerkiksi ihmisten arvioinneissa rekrytoinneissa sekä rikostuomioiden osalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvät ja pahat algoritmit - kolikolla on molemmat puolet ja kantitkin löytyy. Yhä useammin algoritmit sekä koneoppiminen määräävät mitä meille eri palveluissa ensisijaisesti näytetään ja hektisessä informaatiovirrassa ensin nähdyt ovat useimmiten klikattuja. Vaikkapa Google, Facebook ja Youtube kaikki käyttävät historiaasi ja algoritmeilla sekä koneoppimisella luotuja profiileja muokatessaan sinulle kohdennetun näkymän. Nämä eivät ole julkisia emmekä tiedä tarkkaan kuinka ne toimivat, mutta erilaisia päätelmiä pystytään tekemään.

Kaiken takana on kohdennettu mainonta

On hyvä ymmärtää näiden käyttäjille ilmaisten palveluiden bisneslogiikka. Ansainta tulee mainoksista ja niiden myötä tehdyistä ostopäätöksistä, ja mitä enemmän ne tietävät käyttäjästä sitä paremmin ne pystyvät myymään tarkasti kohdennettua mainontaa. Mainontaa ostavien yritysten halu taas on kohdentaa mainontansa juuri heille, jotka todennäköisesti ovat potentiaalisia ostajia.

Otetaan esimerkki: kun vaikkapa Facebook tunnistaa profiloinnin perusteella ryhmän henkilöitä, jolla näyttäisi olevan tarve hankkia moottorisaha lähiaikoina, se kertoo siitä mainostajille ja verkkokaupoille, jotka kilpailevat siitä kenen mainos näytetään Facebookissa näille kohderyhmän henkilöille. Se näkyykö feedissäsi vaikkapa Stihl jai Husqvarna sekä kuka sitä sinulle myy, tarkoittaa useimmiten sitä, että tuo taho voitti tarjouskilpailun näistä mahdollista asiakkaista. Se ei siis tarkoita, että tarjous olisi erityisen hyvä tai tämä nimenomainen moottorisahamerkki tai kauppa olisi sinun kannaltasi paras vaihtoehto.

Tämä on voimakkaasti automatisoitu prosessi, sillä muutoin se ei voisi toimia maailmanlaajuisesti.

Scott Galloway on kuvannut kuinka noin neljäsataatuhatta lahjakkuutta teki aikanaan mahdolliseksi ihmisen lähettämiseen kuuhun. Tänä päivänä Googlella, Facebookilla, Amazonilla ja Applella on noin 667 000 työntekijää, joiden tavoitteena on myydä meille uusi Nissan. En tiedä miksi juuri Nissan pääsi esimerkkiin, mutta tämä kuvastaa kuinka maailman parhaat osaajat työskentelevät nykyään tavoitteenaan myydä meille yhä lisää tavaroita ja palveluita.

Palvelussa käytetty aika halutaan maksimoida

Tämä on luonnollinen ja looginen tavoite. Mitä paremmin yritys onnistuu tarjoamaan sinua kiinnostavaa sisältöä, sitä kauemmin vietät siellä aikaa. Mitä enemmän vietät aikaa, sitä enemmän on mahdollista tarjota kohdennettua mainontaa ja rahaa kilisee kassaan. Mitä enemmän käytät, sitä tarkemmaksi profiilisi muodostuu ja mieltymyksesi sekä kiinnostuksen kohteesi tunnetaan yhä paremmin oikeiden mainosten tehokasta kohdentamista varten.

Keinona tälle on se, että esimerkiksi Googlen, Facebookin ja Youtuben sinulle luoma näkymä perustuu niiden tekemään tulkintaan sinua kiinnostavista asioista. Tämän määrittelemiseksi taustalla jauhaa valtava koneisto, joka analysoi tietojasi sekä myös yhdistelee niitä samankaltaisiin henkilöihin sekä heidän kiinnostuksen kohteisiinsa.

Esimerkki 1: Youtuben suositellut videot

Menet katsomaan jotain Trumpin kohua aiheuttanutta videopätkää. Jos taustaltasi olet negatiivisesti häneen suhtautuva ja aiemmin katsomasi sisällön perusteella et edusta samoja näkemyksiä saat profiilisi myötä ehdotuksia häntä kritisoivista videoista.

Jos taustasi ja mieltymyksesi ovat vaikkapa voimakkaasti oikealla ja katseluhistoriasi ja siten profiilisi viittaa vaikka äärioikeistoon, niin saatat hyvin nopeasti päätyä suositusten kautta jopa white supremacy -henkisiin videoihin.

Youtubenkin tavoitteena on pitää sinut palvelussa mahdollisimman kauan mainoksia katsomassa ja näin se pyrkii sen tekemään. Maailmankuvan laajenemisen tai toisten kuplien ymmärtämistä se ei edistä, mutta ei se olekaan tavoite. Valitettavasti monelle muodostuu kuva siitä, että ehdotukset kuvastavat sitä, mitkä ovat suosituimpia. Ne ovat suosituimpia sinun kaltaiseksi luokiteltujen ihmisten kohdalla - ei kaikkien.

Esimerkki 2. Googlen haut

Katselin taannoin erästä konferenssiesitystä, jossa kerrottiin epätieteellisestä kokeilusta, jossa kolme erilaista ihmistä kirjoitti hakusanaksi Egypti. Ensimmäisen ollessa vahvasti islaminuskoinen ja äärinäkemyksiä edustava sai hän ehdotuksena alkuun mm muslimiveljesyhdyskunnan. Toisen ollessa eri laidalta ja vapauksia ajava liberaali sai hän ehdotuksena artikkelin kuuluisasta aukiosta, jolla näitä näkemyksiä oli puolustettu. Kolmas neutraaliksi luokiteltava henkilö sai taas ehdotuksia Niilin lomakohteista.

Kukin sai siis hyvien erilaisia tuloksia sen perusteella millaiseksi hänet on profiloitu. Monasti neutraaliksi mielletty hakukonekaan ei perusasetuksillaan toimi neutraalisti. Tällainen valinta voidaan tehdä, mutta se löytyy jostain valikoista ja harvemmin sitä käytetään.

Esimerkki 3: Facebookin sinulle luotu näkymä

Myöskin Facebookin algoritmit muostavat sinulle perusnäkymän, jolla se pyrkii tekemään Facebookin käytöstä mahdollisimman kiinnostavan ja suosituimman paikan katsoa asioita. Tämäkin on liikesalaisuus ja siitä voidaan vain tehdä erilaisia päätelmiä.

Koko historiasi Facebookissa sekä siihen linkitetyissä muissa palveluissa, kaveriesi mieltymykset, seuraamasi kohteet ja kaltaisiksisi määriteltyjen mieltymykset vaikuttavat siihen mitä ruudullasi ensi näytetään ja missä järjestyksessä. Järjestelmä oppii jatkuvasti ja esimerkiksi siirtää fiidin loppupuolelle niiden kavereittesi juttuja, joista et ole tykännyt tai joiden linkkaamisssa uutisissa et ole käynyt. Hiljalleen Facebook siis tulkitsee, etteivät nuo kaverit sinua kiinnosta. Tässä on toki paljon hyvää, mutta toisaalta jotain arveluttavaakin.

Infotulvassa ja fiidin kasvaessa on yhä merkittävämpää se, mitä näkee ensin - kaikkea tullutta harva kerkeää tai viitsii katsoa. Aina voi toki tehdä valinnan katsoa viimeisimmät kronologisessa järjestyksessä, mutta tätä varten pitää aina erikseen tehdä valinta.

Vahvistusharha

Mikäli emme tiedosta näitä toimintamalleja on mahdollista, että syntyy melkoinen vahvistusharha itsellemme siitä, että vaikkapa enemmistö ajattelisi kuten me itse. Tiedostaminen auttaa vaikkakin väitän silti omien mielipiteiden vahvistumista tätä kautta tapahtuvan väkisin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että myös tästä syystä kaikki eivät näe samoja uutisia eikä siten tapahtumia samoin. Eivät toki muutenkaan ja hyvä niin, mutta tällä on omia kuplia vahvistava vaikutus ja se tukee vastakkainasettelua.

Vaikka meille palvelut ovat ilmaisia, niin taustalla on silti maailmanluokan bisnes, jonka tavoitteena on ansaita eikä tehdä hyväntekeväisyyttä. Tavoitteena ei ole edistää yhteisymmärrystä tai avointa tiedonjakoa vaan saada mainostajat ostamaan palveluita.

 

PS. Tämä oli kakkososa teknologioihin liittyvästä sarjasta, ensimmäinen oli tuo Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu. Kunhan kerkiän, niin seuraavaksi algoritmien ja koneoppimisen käytöstä esimerkiksi ihmisten arvioinneissa rekrytoinneissa sekä rikostuomioiden osalta.

]]>
4 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249332-algoritmit-ja-profilointi-maarittavat-mita-sinulle-naytetaan-ja-suositellaan#comments Big data Etiikka Facebook Google Yksityisyys Thu, 18 Jan 2018 09:08:51 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249332-algoritmit-ja-profilointi-maarittavat-mita-sinulle-naytetaan-ja-suositellaan
Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu <p>Google ja Facebook tuntevat sinut usein paremmin kuin ystäväsi tai äitisi. Nämä arvoltaan mailmaan suurimpiin kuuluvat yritykset tarjoavat kuluttajille ilmaista palvelua, jonka todellisena hintana on yksityisyytemme. Globaaleina USA:sta lähtöisin olevina toimijoina niillä ei ole merkittävästi rajoitteenaan esimerkiksi EU:n tiukempia sääntöjä tietojen käytölle tai vaikkapa Suomen henkilörekistereihin kohdistuvia lakeja.</p><p><strong>Fabebook sai sinut kertomaan kuka olet</strong></p><p>Ennen Facebookkia suurin osa tunnettiin internetissä jollakin nimimerkillä vaikkapa surferdude70. Halumme jakaa tietoja ystäviemme kanssa ja olla yhteydessä heihin sekä palvelun suosio sai meidät kertomaan keitä aidosti olemme, mikä muutti mailmaa oleellisesti. Tämän jälkeen meidän aidot henkilöllisyytemme olivat yhdistettävissä toimiimme ja kiinnostuksen kohteisiimme internetissä. Tämä räjäytti pankin ja loi digitaaliselle markkinoinnille nykyisen valta-aseman.</p><p>Facebookissahan moni näyttää siloteltua kuvaa itsestään ja pyrkii luomaan illuusiota ystävilleen tuomalla esiin hyviä puolia ja hetkiä. Dataa louhivat algorimit kuitenkin pystyvät näkemään tämän taakse ja tekemään hyvin tarkkoja päätelmiä vaikkapa poliittisesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. On esimerkiksi tehty koe, jossa saatiin hyvä tulos ennustettaessa Facebook-profiilin avulla mahdollisuus sairastua masennuksiin lähikuukausina.</p><p>Merkitseväähän ei ole ainoastaan se, mitä itse jaamme harkiten vaan mitä klikkaamme, ja mitkä ovat kiinnostuksen kohteemme. Facebookin seuranta ei rajoitu vain siellä tapahtuvaan toimintaan vaan myös muihin palveluihin. Vaikkapa tänne kirjautuessa sinulle tarjotaan mahdollisuus kirjautua Facebookin avulla. Samalla kun moni näin helppouden vuoksi tekee yhdistää hän Facebookin ja tämän alustan tiedot luoden yhteyden, joka kasvattaa Facebookin tietoja sinusta lisää kasvattaen profiilisi tarkkuutta vaikkapa kohdennettuun mainontaan.</p><p>Kirjautumista toiseen palveluun Facebookin tunnuksilla käytetään yhä enenevässä määrin ja tämän helpon vaihtoehdon valitessasi kerrot sille lisää itsestäsi ja toiminnastasi.</p><p><strong>Googlelta kysymme kaikkea mahdollista elämäämme vaikuttavaa</strong></p><p>Googlelta taas kysymme kaiken mahdollisen meitä kiinnostavan mukaan lukien vaikkapa huolemme sairauksista. Ei tarvita kummoista algoritmia päättelemään, miksi henkilö hakee hakusanoilla sukupuolitaudit ja oireet. Tämän jälkeen sitten jää jälki kaikesta mitä henkilö klikkaa ja lukee. Tämä tieto on sitten kenties ikuisesti Googlella tallessa osana profiilitietoja vaikka kuinka tietokoneen selaushistoriaa tyhjentäisi.</p><p>Jos Facebookkia käytämme näyttämään siloitteltua kuvaa elämästämme, niin Googlelta haemme vastauksia kaikkeen elämään liittyvään ja etsimme vaikkapa vertaistukea elämämme ongelmiin. Samalla näistä kaikista kerromme Googlelle, joka kaikkien näiden tietojen pohjalta ylläpitää liiketoiminnalleen keskeistä käyttäprofiilia. Sen käyttäjäprofiilin pohjalta muut yritykset ostavat meille kohdennettua mainontaa ja vaikuttamista.</p><p>Toki on mahdollista käyttää salattua selausta, mutta moni ei näin tee. En ole vielä tutkinut kuinka hyvin näiden uskotaan pitävän henkilöllisyytemme salassa - täytyy jossain välissä tutustua. Myös sinulle kohdennettavan mainonnan algoritmeja on mahdollista kytkeä pois päältä, mutta profiilitietojen ollessa näille yrityksille elinehto, niin sitä ei olla tehty kovinkaan helpoksi.</p><p>Google laajentaa palveluvalikoimaansa jatkuvasti ja esimerkiksi tarjottu palvelu Google Fit kerää tietoja kaikista liikkumisestasi, mikä kertoo vaikkapa terveydestäsi jotain.</p><p><strong>Myös viestipalveluita analysoidaan - Whatsapp ja Messenger</strong></p><p>Usein juttelemme mielestämme yksityisesti Messengerillä tai Whatsappilla yhtävien ja läheistemme kanssa. Yksityisyys on tässä tapauksessa näennäistä, sillä niiden keskustelujen sisältö on myös Facebookin hyödynnettävissä. Sellaista viestinnän salaisuutta, joka koskee vaikkapa puheluita ja tekstiviestejä ei ole olemassa näissä palveluissa.</p><p>Facebook osti Whatsappin vuonna 2014 ja tuolloin se kertoi EU:n kilpailuviranomaisille, että sillä ei ole keinoa yhdistää Facebookin ja Whatsappin käyttäjätietoja automaattisesti. Kaksi vuotta myöhemmin se muutti Whatsappin ehtoja ja teki tuon yhdistelyn.</p><p>EU otti käsittelyynsä asian ja selvisi, että yhtiö tiesi jo ostohetkellä automaattisen yhdistämisen olevan mahdollinen. EU langetti sakon suuruudeltaan 110 miljoonan euron sakon - EU kutsuu sakon suuruutta &quot;sopivaksi ja pelkoa herättäväksi&quot;, Reuters <a href="http://www.reuters.com/article/us-eu-facebook-antitrust-idUSKCN18E0LA" target="_blank">kirjoittaa.</a></p><p>Vaikka summa kuulostaa suurelta, niin käytännössä Facebookin liiketoiminnan suuruus sekä Whatsapp-kaupan koko huomioon ottaen kyse oli lähinnä parkkisakosta. Lopputulemana yritys selvisi valehtelusta hyötyyn nähden pienellä summalla ja yhdistely on tehty eikä sitä kielletty.</p><p><strong>Sinä et näe samaa mitä muut - kuplasi vahvistuu</strong></p><p>Näiden toimijoiden liiketoiminassa yksi tärkeimmistä tavoitteista on pitää sinut heidän palvelussaan käymässä mahdollisimman pitkään. Tuona aikana kerrytät klikkauksillasi itsestäsi tietoa profilointia varten ja klikkaat sinulle kohdistettua mainontaa, josta yritys saa tuloja.</p><p>Heillä on käytössään tehokkaat algoritmit, joiden pohjalta tarjotaan sinulle artikkeleita ja videoita, joista sinun arvellaan olevan kiinnostunut. Facebookin virtasi sekä myös Google-hakusi on sinulle erilainen kuin muille. Se että sinut profiloidaan vihreäksi suuntauneeksi tai vaikkapa oikeistoon kuuluvaksi ja mitä ystäväsi katselevat, vaikuttaa sinulle tarjottuun sisältöön.</p><p>Useat tämän tiedostavat, mutta usein tämä silti unohtuukin. Tämä on vaarallinen ominaisuus siksi, että se muokkaa kuvaamme maailmasta ja toimii vahvistusharhana omille käsityksillemme. Kuplamme seinät vahvistuvat ja olemme yhä kauempana muiden näkökulmien ymmärtämisestä ja ihmettelemme mikseivät toiset näe asioita samoin - he eivät todellakaan edes aina näe samoja uutisia.</p><p>Vaikkapa poliittiseen markkinointiin pätevät aivan samat lainalaisuudet kuin muuhunkin markkinointiin ja myös poliittisilla tahoilla on mahdollisuus ostaa näiltä yrityksiltä kohdennettua mainontaa. Viime vaalien aikaan USA:ssa käytettiin mainontaa, joka oli kohdistettu vain tietyn profiilin omaaville ihmisille. Facebook ei kerro viestin sisältöä julkisuuteen eikä kuinka kohderyhmä on muodostettu.</p><p>Nykyisen internet-maailman on kuvattu olevan kuin kaivosteollisuus alkuaikoina, jolloin kaikki oli alkuun sallittua ja vasta myöhemmin sääntely teki siitä turvallisempaa ihmisille. Internetin säännöstö laahaa perässä ja yritykset tekevät mitä tahtovat. Tähän on nyt herätty, mutta Facebookin, Googlen, Amazonin ja Applen arvon ylittäessä Intian BKT:n on niiden vaikutusvalta todella suuri eikä tämän muuttaminen tule olemaan helppoa.</p><p>Suomessa tätä problematiikka pohtii mm <a href="https://fi.okfn.org/wg/my-data/">Open Knowledge Finlandin My Data -työryhmä</a>, missä joukko yritysten ja julkishallinnon edustajia, tutkijoita sekä muita aiheesta kiinnostuneita on vuoden verran kasvattanut ymmärrystä ihmiskeskeisemmän henkilödatan käsittelyn mahdollisuuksista. Aihetta on kartoitettu niin teknisesti, liiketoimintanäkökulmasta kuin ihmisten oikeuksienkin kannalta.</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Kirjoitan muutaman blogin teknologia-asioista, seuraavaksi käsittelen kuinka algoritmeja ja koneellista oppimista sekä big dataa käytetään profilointiin ja päätöksentekoon. En aio mennä kovin syvälle vaan esimerkkien avulla kuvata toimintaa sekä sen vaikutuksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Google ja Facebook tuntevat sinut usein paremmin kuin ystäväsi tai äitisi. Nämä arvoltaan mailmaan suurimpiin kuuluvat yritykset tarjoavat kuluttajille ilmaista palvelua, jonka todellisena hintana on yksityisyytemme. Globaaleina USA:sta lähtöisin olevina toimijoina niillä ei ole merkittävästi rajoitteenaan esimerkiksi EU:n tiukempia sääntöjä tietojen käytölle tai vaikkapa Suomen henkilörekistereihin kohdistuvia lakeja.

Fabebook sai sinut kertomaan kuka olet

Ennen Facebookkia suurin osa tunnettiin internetissä jollakin nimimerkillä vaikkapa surferdude70. Halumme jakaa tietoja ystäviemme kanssa ja olla yhteydessä heihin sekä palvelun suosio sai meidät kertomaan keitä aidosti olemme, mikä muutti mailmaa oleellisesti. Tämän jälkeen meidän aidot henkilöllisyytemme olivat yhdistettävissä toimiimme ja kiinnostuksen kohteisiimme internetissä. Tämä räjäytti pankin ja loi digitaaliselle markkinoinnille nykyisen valta-aseman.

Facebookissahan moni näyttää siloteltua kuvaa itsestään ja pyrkii luomaan illuusiota ystävilleen tuomalla esiin hyviä puolia ja hetkiä. Dataa louhivat algorimit kuitenkin pystyvät näkemään tämän taakse ja tekemään hyvin tarkkoja päätelmiä vaikkapa poliittisesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. On esimerkiksi tehty koe, jossa saatiin hyvä tulos ennustettaessa Facebook-profiilin avulla mahdollisuus sairastua masennuksiin lähikuukausina.

Merkitseväähän ei ole ainoastaan se, mitä itse jaamme harkiten vaan mitä klikkaamme, ja mitkä ovat kiinnostuksen kohteemme. Facebookin seuranta ei rajoitu vain siellä tapahtuvaan toimintaan vaan myös muihin palveluihin. Vaikkapa tänne kirjautuessa sinulle tarjotaan mahdollisuus kirjautua Facebookin avulla. Samalla kun moni näin helppouden vuoksi tekee yhdistää hän Facebookin ja tämän alustan tiedot luoden yhteyden, joka kasvattaa Facebookin tietoja sinusta lisää kasvattaen profiilisi tarkkuutta vaikkapa kohdennettuun mainontaan.

Kirjautumista toiseen palveluun Facebookin tunnuksilla käytetään yhä enenevässä määrin ja tämän helpon vaihtoehdon valitessasi kerrot sille lisää itsestäsi ja toiminnastasi.

Googlelta kysymme kaikkea mahdollista elämäämme vaikuttavaa

Googlelta taas kysymme kaiken mahdollisen meitä kiinnostavan mukaan lukien vaikkapa huolemme sairauksista. Ei tarvita kummoista algoritmia päättelemään, miksi henkilö hakee hakusanoilla sukupuolitaudit ja oireet. Tämän jälkeen sitten jää jälki kaikesta mitä henkilö klikkaa ja lukee. Tämä tieto on sitten kenties ikuisesti Googlella tallessa osana profiilitietoja vaikka kuinka tietokoneen selaushistoriaa tyhjentäisi.

Jos Facebookkia käytämme näyttämään siloitteltua kuvaa elämästämme, niin Googlelta haemme vastauksia kaikkeen elämään liittyvään ja etsimme vaikkapa vertaistukea elämämme ongelmiin. Samalla näistä kaikista kerromme Googlelle, joka kaikkien näiden tietojen pohjalta ylläpitää liiketoiminnalleen keskeistä käyttäprofiilia. Sen käyttäjäprofiilin pohjalta muut yritykset ostavat meille kohdennettua mainontaa ja vaikuttamista.

Toki on mahdollista käyttää salattua selausta, mutta moni ei näin tee. En ole vielä tutkinut kuinka hyvin näiden uskotaan pitävän henkilöllisyytemme salassa - täytyy jossain välissä tutustua. Myös sinulle kohdennettavan mainonnan algoritmeja on mahdollista kytkeä pois päältä, mutta profiilitietojen ollessa näille yrityksille elinehto, niin sitä ei olla tehty kovinkaan helpoksi.

Google laajentaa palveluvalikoimaansa jatkuvasti ja esimerkiksi tarjottu palvelu Google Fit kerää tietoja kaikista liikkumisestasi, mikä kertoo vaikkapa terveydestäsi jotain.

Myös viestipalveluita analysoidaan - Whatsapp ja Messenger

Usein juttelemme mielestämme yksityisesti Messengerillä tai Whatsappilla yhtävien ja läheistemme kanssa. Yksityisyys on tässä tapauksessa näennäistä, sillä niiden keskustelujen sisältö on myös Facebookin hyödynnettävissä. Sellaista viestinnän salaisuutta, joka koskee vaikkapa puheluita ja tekstiviestejä ei ole olemassa näissä palveluissa.

Facebook osti Whatsappin vuonna 2014 ja tuolloin se kertoi EU:n kilpailuviranomaisille, että sillä ei ole keinoa yhdistää Facebookin ja Whatsappin käyttäjätietoja automaattisesti. Kaksi vuotta myöhemmin se muutti Whatsappin ehtoja ja teki tuon yhdistelyn.

EU otti käsittelyynsä asian ja selvisi, että yhtiö tiesi jo ostohetkellä automaattisen yhdistämisen olevan mahdollinen. EU langetti sakon suuruudeltaan 110 miljoonan euron sakon - EU kutsuu sakon suuruutta "sopivaksi ja pelkoa herättäväksi", Reuters kirjoittaa.

Vaikka summa kuulostaa suurelta, niin käytännössä Facebookin liiketoiminnan suuruus sekä Whatsapp-kaupan koko huomioon ottaen kyse oli lähinnä parkkisakosta. Lopputulemana yritys selvisi valehtelusta hyötyyn nähden pienellä summalla ja yhdistely on tehty eikä sitä kielletty.

Sinä et näe samaa mitä muut - kuplasi vahvistuu

Näiden toimijoiden liiketoiminassa yksi tärkeimmistä tavoitteista on pitää sinut heidän palvelussaan käymässä mahdollisimman pitkään. Tuona aikana kerrytät klikkauksillasi itsestäsi tietoa profilointia varten ja klikkaat sinulle kohdistettua mainontaa, josta yritys saa tuloja.

Heillä on käytössään tehokkaat algoritmit, joiden pohjalta tarjotaan sinulle artikkeleita ja videoita, joista sinun arvellaan olevan kiinnostunut. Facebookin virtasi sekä myös Google-hakusi on sinulle erilainen kuin muille. Se että sinut profiloidaan vihreäksi suuntauneeksi tai vaikkapa oikeistoon kuuluvaksi ja mitä ystäväsi katselevat, vaikuttaa sinulle tarjottuun sisältöön.

Useat tämän tiedostavat, mutta usein tämä silti unohtuukin. Tämä on vaarallinen ominaisuus siksi, että se muokkaa kuvaamme maailmasta ja toimii vahvistusharhana omille käsityksillemme. Kuplamme seinät vahvistuvat ja olemme yhä kauempana muiden näkökulmien ymmärtämisestä ja ihmettelemme mikseivät toiset näe asioita samoin - he eivät todellakaan edes aina näe samoja uutisia.

Vaikkapa poliittiseen markkinointiin pätevät aivan samat lainalaisuudet kuin muuhunkin markkinointiin ja myös poliittisilla tahoilla on mahdollisuus ostaa näiltä yrityksiltä kohdennettua mainontaa. Viime vaalien aikaan USA:ssa käytettiin mainontaa, joka oli kohdistettu vain tietyn profiilin omaaville ihmisille. Facebook ei kerro viestin sisältöä julkisuuteen eikä kuinka kohderyhmä on muodostettu.

Nykyisen internet-maailman on kuvattu olevan kuin kaivosteollisuus alkuaikoina, jolloin kaikki oli alkuun sallittua ja vasta myöhemmin sääntely teki siitä turvallisempaa ihmisille. Internetin säännöstö laahaa perässä ja yritykset tekevät mitä tahtovat. Tähän on nyt herätty, mutta Facebookin, Googlen, Amazonin ja Applen arvon ylittäessä Intian BKT:n on niiden vaikutusvalta todella suuri eikä tämän muuttaminen tule olemaan helppoa.

Suomessa tätä problematiikka pohtii mm Open Knowledge Finlandin My Data -työryhmä, missä joukko yritysten ja julkishallinnon edustajia, tutkijoita sekä muita aiheesta kiinnostuneita on vuoden verran kasvattanut ymmärrystä ihmiskeskeisemmän henkilödatan käsittelyn mahdollisuuksista. Aihetta on kartoitettu niin teknisesti, liiketoimintanäkökulmasta kuin ihmisten oikeuksienkin kannalta.

 

PS. Kirjoitan muutaman blogin teknologia-asioista, seuraavaksi käsittelen kuinka algoritmeja ja koneellista oppimista sekä big dataa käytetään profilointiin ja päätöksentekoon. En aio mennä kovin syvälle vaan esimerkkien avulla kuvata toimintaa sekä sen vaikutuksia.

]]>
20 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu#comments Big data Etiikka Facebook Google Yksityisyys Wed, 17 Jan 2018 05:47:33 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu
Kanta ja yksityisyyden suoja http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248726-kanta-ja-yksityisyyden-suoja <p>Dosentti Heikki Forsvik nostaa esiin Hesarin mielipidepalstalla tärkeän yksityisyyden suojaan liittyvän ongelman. Ongelman taustalla on suomalainen terveysarkisto Kanta, joka sisältää kaikki tiedot terveydestäsi, kuten sairaudet, lääkitykset ja hoidot.</p> <p>Kannasta tietoja pääsevät katselemaan terveydenhuollon ammattilaiset koko maassa. Omakanta-palvelun kautta voi määritellä suostumuksia ja kieltoja, mutta määritykset tehdään järjestelmän ehdoilla, eikä omien tietojen luovuttamista voi rajata helposti ymmärretävästi. Lainaus tekstistä esittää ongelman hyvin:</p> <p>&rdquo;Käytäntö on kuitenkin hyvin monimutkainen. Aiemmin suostumus tietojen luovuttamiseen kysyttiin &shy;aina &shy;tapauskohtaisesti. Nykykäytännön mukaan suostumus on voimassa toistaiseksi, ja se käsittää kaikki potilastiedon arkistossa jo olevat &shy;sekä myöhemmin tallennettavat potilastiedot. Lisäksi tietoa käsitellään laajemmissa yhteisrekistereissä.&rdquo;</p> <p>Mitä mahtavat olla nämä laajemmat yhteisrekisterit? Ilmeisesti jotain rekistereitä, joiden sisältämään dataan omista terveystiedoistamme emme pääse vaikuttamaan.</p> <p>Sokerina pohjalla eduskunta on valmistelemassa lainsäädännön muutosta, joka mahdollistaisi tietojen luovuttamisen kaupalliseen käyttöön anonymisoituna. Mutta mitä anonymiteetti tänä päivänä tarkoittaa? Olemme läsnä verkossa lukuisten sosiaalisen median palveluiden kautta. Esimerkiksi facebookissa ihmiset kuuluvat ryhmiin, jotka liittyvät harrastuksiin ja mielenkiinnon aiheisiin, mutta myös sairauksiin.</p> <p>Jos ja kun lainsäädäntö mahdollistaa tämän anonymisoidun terveystiedon saannin kaupallisille toimijoille, montako minuuttia luulette kestävän, että verkkokäyttäytymisestä kerätty tieto voidaan yhdistää juuri sinun terveystietoihisi kehittyneen tekoälyn avulla?</p> <p>Kanta on tarpeellinen ja voi pelastaa ihmishenkiä, mutta jokaisen kansalaisen tulisi omistaa oma datansa, erityisesti terveyteen liittyvä. Ja sitä kautta päättää itse, mitä tietoja voidaan luovuttaa millekin toimijoille. Oli sitten kyse tunnistettavasta, tai anonymisoidusta tietojen luovuttamisesta.</p> <p>Linkki artikkeliin: <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005514618.html">https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005514618.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Dosentti Heikki Forsvik nostaa esiin Hesarin mielipidepalstalla tärkeän yksityisyyden suojaan liittyvän ongelman. Ongelman taustalla on suomalainen terveysarkisto Kanta, joka sisältää kaikki tiedot terveydestäsi, kuten sairaudet, lääkitykset ja hoidot.

Kannasta tietoja pääsevät katselemaan terveydenhuollon ammattilaiset koko maassa. Omakanta-palvelun kautta voi määritellä suostumuksia ja kieltoja, mutta määritykset tehdään järjestelmän ehdoilla, eikä omien tietojen luovuttamista voi rajata helposti ymmärretävästi. Lainaus tekstistä esittää ongelman hyvin:

”Käytäntö on kuitenkin hyvin monimutkainen. Aiemmin suostumus tietojen luovuttamiseen kysyttiin ­aina ­tapauskohtaisesti. Nykykäytännön mukaan suostumus on voimassa toistaiseksi, ja se käsittää kaikki potilastiedon arkistossa jo olevat ­sekä myöhemmin tallennettavat potilastiedot. Lisäksi tietoa käsitellään laajemmissa yhteisrekistereissä.”

Mitä mahtavat olla nämä laajemmat yhteisrekisterit? Ilmeisesti jotain rekistereitä, joiden sisältämään dataan omista terveystiedoistamme emme pääse vaikuttamaan.

Sokerina pohjalla eduskunta on valmistelemassa lainsäädännön muutosta, joka mahdollistaisi tietojen luovuttamisen kaupalliseen käyttöön anonymisoituna. Mutta mitä anonymiteetti tänä päivänä tarkoittaa? Olemme läsnä verkossa lukuisten sosiaalisen median palveluiden kautta. Esimerkiksi facebookissa ihmiset kuuluvat ryhmiin, jotka liittyvät harrastuksiin ja mielenkiinnon aiheisiin, mutta myös sairauksiin.

Jos ja kun lainsäädäntö mahdollistaa tämän anonymisoidun terveystiedon saannin kaupallisille toimijoille, montako minuuttia luulette kestävän, että verkkokäyttäytymisestä kerätty tieto voidaan yhdistää juuri sinun terveystietoihisi kehittyneen tekoälyn avulla?

Kanta on tarpeellinen ja voi pelastaa ihmishenkiä, mutta jokaisen kansalaisen tulisi omistaa oma datansa, erityisesti terveyteen liittyvä. Ja sitä kautta päättää itse, mitä tietoja voidaan luovuttaa millekin toimijoille. Oli sitten kyse tunnistettavasta, tai anonymisoidusta tietojen luovuttamisesta.

Linkki artikkeliin: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005514618.html

]]>
0 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248726-kanta-ja-yksityisyyden-suoja#comments Julkinen terveydenhuolto lainsäädäntö Sote-uudistus Yksityisyys Sat, 06 Jan 2018 12:30:16 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248726-kanta-ja-yksityisyyden-suoja
Seurantaa kauppakeskuksissa http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247859-seurantaa-kauppakeskuksissa <p>Päivän uutisessa Ilta-Sanomissa kerrotaan, miten kauppakeskukset haluavat saada samankaltaista statistiikkaa kuluttajista käyttöönsä, kuin verkkokaupoilla on käytössään asiakkaistaan. Missä asiakkaat liikkuvat, kuinka kauan he viettävät siellä aikaa jne. Ja kun näitä tietoja verrataan liikkeissä tehtyihin ostoksiin ja anonymisoituihin tunnisteisiin vaikkapa wifi-yhteyttä kyselevien matkapuhelinten osalta, saadaan rakennettua paremmin myyviä ostoskeskuksia.</p><p>Myös ihmisten tunnetiloja luetaan kasvojen ilmeiden perusteella, sekä sukupuolijakaumaa selvitetään fyysisten erojen perusteella. Palveluiden tuottajat väittävät, ettei tunnistetietoja voi yhdistää henkilötietoihin ja samaan hengenvetoon, että järjestelmät täyttävät mm. tulevan gdpr-asetuksen vaatimukset. Tässä kuitenkin häiritsee pari asiaa. Jos tunnistetietoja ei voida yhdistää henkilötietoihin, miten mm. tietojen poistaminen henkilön niin vaatiessa voidaan toteuttaa? Tai jos joku haluaa mukaansa tiedot mitä hänestä on kerätty, kuinka se tehdään ilman henkilön yhdistämistä tunnistetietoihin?</p><p>Ja voiko asiakas halutessaan kieltää, ettei hänestä kerätä ostokäyttäytymiseen, kauppakeskuksessa liikkumiseen ja hänen käyttämiinsä mobiililaitteisiin liittyvää tietoa? Meitä seurataan verkossa monin eri tavoin kaupallisessa tarkoituksessa, mutta tähän seurantaan voi halutessaan edes osittain vaikuttaa. Voisiko joku kauppakeskus brändätä itsensä seurantavapaaksi alueeksi ja yrittää saavuttaa kaupallista menestystä vaikkapa palvelutasollaan?</p><p>Yksi ratkaisu on toki suosia pieniä kivijalkamyymälöitä ja maksaa käteisellä. Niissä on tietty usein muutenkin kilpailuvalttina hyvä palvelu ja hälyvapaa tunnelma, eikä joka kulmalla ole tekoälyyn kytketty kamera analysoimassa miten ilmeilet ja minkä näyteikkunan kohdalla pysähdyt.</p><p>&nbsp;</p><p>Linkki uutiseen: <a href="https://www.is.fi/digitoday/art-2000005491788.html">https://www.is.fi/digitoday/art-2000005491788.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Päivän uutisessa Ilta-Sanomissa kerrotaan, miten kauppakeskukset haluavat saada samankaltaista statistiikkaa kuluttajista käyttöönsä, kuin verkkokaupoilla on käytössään asiakkaistaan. Missä asiakkaat liikkuvat, kuinka kauan he viettävät siellä aikaa jne. Ja kun näitä tietoja verrataan liikkeissä tehtyihin ostoksiin ja anonymisoituihin tunnisteisiin vaikkapa wifi-yhteyttä kyselevien matkapuhelinten osalta, saadaan rakennettua paremmin myyviä ostoskeskuksia.

Myös ihmisten tunnetiloja luetaan kasvojen ilmeiden perusteella, sekä sukupuolijakaumaa selvitetään fyysisten erojen perusteella. Palveluiden tuottajat väittävät, ettei tunnistetietoja voi yhdistää henkilötietoihin ja samaan hengenvetoon, että järjestelmät täyttävät mm. tulevan gdpr-asetuksen vaatimukset. Tässä kuitenkin häiritsee pari asiaa. Jos tunnistetietoja ei voida yhdistää henkilötietoihin, miten mm. tietojen poistaminen henkilön niin vaatiessa voidaan toteuttaa? Tai jos joku haluaa mukaansa tiedot mitä hänestä on kerätty, kuinka se tehdään ilman henkilön yhdistämistä tunnistetietoihin?

Ja voiko asiakas halutessaan kieltää, ettei hänestä kerätä ostokäyttäytymiseen, kauppakeskuksessa liikkumiseen ja hänen käyttämiinsä mobiililaitteisiin liittyvää tietoa? Meitä seurataan verkossa monin eri tavoin kaupallisessa tarkoituksessa, mutta tähän seurantaan voi halutessaan edes osittain vaikuttaa. Voisiko joku kauppakeskus brändätä itsensä seurantavapaaksi alueeksi ja yrittää saavuttaa kaupallista menestystä vaikkapa palvelutasollaan?

Yksi ratkaisu on toki suosia pieniä kivijalkamyymälöitä ja maksaa käteisellä. Niissä on tietty usein muutenkin kilpailuvalttina hyvä palvelu ja hälyvapaa tunnelma, eikä joka kulmalla ole tekoälyyn kytketty kamera analysoimassa miten ilmeilet ja minkä näyteikkunan kohdalla pysähdyt.

 

Linkki uutiseen: https://www.is.fi/digitoday/art-2000005491788.html

]]>
2 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247859-seurantaa-kauppakeskuksissa#comments Kauppakeskus Massaseuranta Yksityisyydensuoja Yksityisyys Mon, 18 Dec 2017 18:29:44 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247859-seurantaa-kauppakeskuksissa
2018 tiedonsiirto-oikeus: Omista ja myy data joka yrityksillä on sinusta. http://tsarbombastic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246017-2018-tiedonsiirto-oikeus-omista-ja-myy-data-joka-yrityksilla-on-sinusta <p>2018 toukokuussa&nbsp;EU:ssa astuu voimaan oikeus omistaa digitaalinen jalanjälkesi.&nbsp;<strong>Voit siirtää esimerkiksi Googlesta hakuhistoriasi jollekin toiselle yritykselle. Tällöin Google ei enää saa käyttää hakuhistoriaasi kohdistaakseen mainontaa sinulle mutta valitsemasi yritys saa.</strong>&nbsp;<strong>Tämä on hieman verrattavissa oikeuteen siirtää sama puhelinnumero liittymästä toiseen.&nbsp;</strong>Saat myös oikeuden tulla unohdetuksi poistamalla sinusta kerätyt tiedot.&nbsp;</p><p>Tämä EU:n yleinen tietosuoja asetus (GDPR) on massiivinen mahdollisuus osuuskunnille. Osakeyhtiön voi vallata ostamalla enemmistön osakkeista. Osuuskunnat taas ovat demokraattisia yrityksiä joissa jokaisella jäsenellä on yksi ääni, jolloin valtausta ei voida tehdä vaan omistuksen vaihdon hyväksymiseksi vaaditaan aina enemmistö äänistä.&nbsp;<strong>Osuuskunnat ovat siis paras valinta jos haluat siirtää datasi taholle jonka omistus ei siirry ilman että sinulla olisi siihen yhtä paljon sanottavaa kuin kaikilla muillakin omistajilla.</strong>&nbsp;</p><p>Tämänkaltaisen datan arvo on valtava. The Economist lehti onkin julistanut että se on korvannut öljyn maapallon arvokkaimpana resurssina. Googlen tai Facebookin käyttäjän datan keskimääräistä arvoa on mahdotonta mitata, sillä datan arvo esimerkiksi kasvaa kun sitä kerätään paljon yhteen. Jotain viitteitä voidaan kuidenkin saada esimerkiksi siitä että Yhdysvaltalainen käyttäjä tuotti Facebookille noin 41 dollaria vuonna 2015. Erään arvion mukaan EU:ssa henkilökohtaisen datan arvo tulee vuonna 2020 olemaan noin 1,4 triljoonaa euroa, mikä on lähemmäs 3 000 euroa kansalaista kohti. Dataosuuskunnat eivät tule tekemään jokaisesta rikasta. Ne kuitenkin mahdollistavat sen että datan hyödyt eivät kasaudu tekemällä muutamasta valtavan rikkaan vaan jakautuvat pienenä lisätienestinä valtavalle määrälle ihmisiä. Massadatan vapauttaminen massoille voi kääntää&nbsp;internetin kaupallistumisen demokraattisuutta tukahduttavasta sitä tukevaksi voimaksi.</p><p><strong>Tiedon siirto-oikeus tulee synnyttämään internetissä mahdollisuuksia dataosuuskunnille johon voi liittyä muutamalla klikillä fyysisestä sijannista tai kellonajasta riippumatta. Nämä monikansalliset osuuskunnat puolestaan mahdollistavat ilmaiset internet palvelut tekemällä käyttäjästä omistajan, ei tuotetta joka myydään.</strong><br />&nbsp;</p><p>Voit tutustua muihin osuustoimintaa käsitteleviin kirjoituksiini blogissani <a href="http://www.uusiosuuskuntaliike.wordpress.com">Uusi Osuuskuntataliike</a>, ja voit myös äänestää minua Helsingin Osuuspankin vaaleissa numerolla 98 <a href="https://www.op-edustajistonvaalit.fi/aanestys/session/new">tässä osoitteessa</a>. Äänestäneiden kesken arvotaan vuodeksi Volkswagen Passat GTE Variant -hybridiauto veloituksetta käyttöön.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2018 toukokuussa EU:ssa astuu voimaan oikeus omistaa digitaalinen jalanjälkesi. Voit siirtää esimerkiksi Googlesta hakuhistoriasi jollekin toiselle yritykselle. Tällöin Google ei enää saa käyttää hakuhistoriaasi kohdistaakseen mainontaa sinulle mutta valitsemasi yritys saa. Tämä on hieman verrattavissa oikeuteen siirtää sama puhelinnumero liittymästä toiseen. Saat myös oikeuden tulla unohdetuksi poistamalla sinusta kerätyt tiedot. 

Tämä EU:n yleinen tietosuoja asetus (GDPR) on massiivinen mahdollisuus osuuskunnille. Osakeyhtiön voi vallata ostamalla enemmistön osakkeista. Osuuskunnat taas ovat demokraattisia yrityksiä joissa jokaisella jäsenellä on yksi ääni, jolloin valtausta ei voida tehdä vaan omistuksen vaihdon hyväksymiseksi vaaditaan aina enemmistö äänistä. Osuuskunnat ovat siis paras valinta jos haluat siirtää datasi taholle jonka omistus ei siirry ilman että sinulla olisi siihen yhtä paljon sanottavaa kuin kaikilla muillakin omistajilla. 

Tämänkaltaisen datan arvo on valtava. The Economist lehti onkin julistanut että se on korvannut öljyn maapallon arvokkaimpana resurssina. Googlen tai Facebookin käyttäjän datan keskimääräistä arvoa on mahdotonta mitata, sillä datan arvo esimerkiksi kasvaa kun sitä kerätään paljon yhteen. Jotain viitteitä voidaan kuidenkin saada esimerkiksi siitä että Yhdysvaltalainen käyttäjä tuotti Facebookille noin 41 dollaria vuonna 2015. Erään arvion mukaan EU:ssa henkilökohtaisen datan arvo tulee vuonna 2020 olemaan noin 1,4 triljoonaa euroa, mikä on lähemmäs 3 000 euroa kansalaista kohti. Dataosuuskunnat eivät tule tekemään jokaisesta rikasta. Ne kuitenkin mahdollistavat sen että datan hyödyt eivät kasaudu tekemällä muutamasta valtavan rikkaan vaan jakautuvat pienenä lisätienestinä valtavalle määrälle ihmisiä. Massadatan vapauttaminen massoille voi kääntää internetin kaupallistumisen demokraattisuutta tukahduttavasta sitä tukevaksi voimaksi.

Tiedon siirto-oikeus tulee synnyttämään internetissä mahdollisuuksia dataosuuskunnille johon voi liittyä muutamalla klikillä fyysisestä sijannista tai kellonajasta riippumatta. Nämä monikansalliset osuuskunnat puolestaan mahdollistavat ilmaiset internet palvelut tekemällä käyttäjästä omistajan, ei tuotetta joka myydään.
 

Voit tutustua muihin osuustoimintaa käsitteleviin kirjoituksiini blogissani Uusi Osuuskuntataliike, ja voit myös äänestää minua Helsingin Osuuspankin vaaleissa numerolla 98 tässä osoitteessa. Äänestäneiden kesken arvotaan vuodeksi Volkswagen Passat GTE Variant -hybridiauto veloituksetta käyttöön.

]]>
1 http://tsarbombastic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246017-2018-tiedonsiirto-oikeus-omista-ja-myy-data-joka-yrityksilla-on-sinusta#comments Big data Data osuuskuntamalli Osuuspankki Yksityisyys Mon, 13 Nov 2017 11:48:27 +0000 Leo Sammallahti http://tsarbombastic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246017-2018-tiedonsiirto-oikeus-omista-ja-myy-data-joka-yrityksilla-on-sinusta
Kuinka suojasta tuli uhka http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tuli-uhka <p>Erinäiset valvontatoimenpiteet, joita vaaditaan säädettäviksi kansallisen turvallisuuden nimissä, ovat olleet voimakkaasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Jotta valvonta saataisiin tiettyjen tahojen mielestä riittävän laajamittaiseksi, tulisi perustuslain kohtaa luottamuksellisen viestin salaisuudesta muuttaa. Se tarkoittaa yksityisyyden suojan merkittävää heikentämistä.</p><p>Jos asettuu hetkeksi tarkkailemaan tilannetta 20 vuoden taakse, jo tällaisesta keskusteleminenkin vaikuttaa kummalliselta. Miksi minun, tavallisen kansalaisen yksityisyyden suoja tulee rikkoa? Miten kukaan voi oikeuttaa yksityisyyteni alueelle astumisen? Tekisitte viranomaiset työtänne vaan! Nykyhetkessä olemme yhtäkkiä tilanteessa, jossa emme enää vain keskustele suojan rikkomisesta, vaan lähinnä kiistelemme sen toteuttamisen aikataulusta.</p><p>tl;dr: Lue kokonaan vaan. Jos haluat erittäin karkean lyhytversion, se löytyy viimeisenä lähdeluettelosta.</p><p>Tekstin jälkeen koottu linkkejä aiheen ympäriltä. Lähdeluettelo on erikseen aivan lopulla. Suosittelen tutustumaan lähteisiin syvemmin laajemman ymmärryksen luomiseksi.&nbsp;</p><p><em>Suorat viittaukset poistettu tekstistä Puheenvuoron julkaisuun muotoiluongelmien vuoksi. Viittaukset ja palautteen kautta tehtävät muutokset löydettävissä alkuperäisessä julkaisussa osoitteessa&nbsp;<a href="http://jonnapurojarvi.piraatit.fi/luottamuksellisen-viestin-salaisuus-ja-kansallinen-turvallisuus-tai-kuinka-suojasta-tuli-uhka/">http://jonnapurojarvi.piraatit.fi/luottamuksellisen-viestin-salaisuus-ja-kansallinen-turvallisuus-tai-kuinka-suojasta-tuli-uhka/&nbsp;</a></em></p><p>Kiitos Petra Salmelle tekstin editoinnista&nbsp;helpommin luettavaan ja ymmärrettävään muotoon.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ytimessä turvallistamispuhe</strong></p><p>Turvallistamispuhe tarkoittaa puhetta, jolla jostakin asiasta luodaan turvallisuuskysymys. Tyypillisesti se tapahtuu viittaamalla teoreettisiin (realistisiin tai epärealistisiin) uhkiin, joiden uskotellaan toteutuvan, jos asialle ei tehdä jotain. Yleinen turvallistamispuheen tarina onkin, että ensin luodaan uhkakuva, johon annetaan turvaa tuova vastaus. Tässä kirjoituksessa uhkana esittäytyy terrorismi ja turva sitä kohtaan luodaan entistä syvemmälle menevällä valvonnalla: Yksityisyyden suojasta on luotu kansallisen turvallisuuden toteutumisen este.</p><p>Turvallistamispuheeseen kuuluu kahdentyyppisiä puhetekoja: illokutionaarisia ja perlokutionaarisia. Ensimmäisellä tarkoitetaan sitovaa puhetekoa: Kun sanat on sanottu, niillä on sopimuksen kaltainen voima. Tässä yhteydessä se viittaa pääasiassa puhetekoon, jolla on toimeenpaneva merkitys, kuten lainsäädännön luonti turvallistamispuheella tuotetusta näkökulmasta lähtien. Näin on toimittu esimerkiksi silloin, kun työministeriö asetti työryhmän tarkastamaan perustuslakia luottamuksellisen viestin salaisuudesta kansallisen turvallisuuden näkökulmasta.</p><p>Perlokutionaarinen puheteko tarkoittaa sellaista puhetta, jonka lopputuloksia puhuja ei suoraan hallitse: Kyse on yksilöllisistä tavoista reagoida kuultuun, usein ollen tunnepohjainen. Esimerkkinä tässä yhteydessä toimii poliittinen puhe, jossa varoitetaan turvapaikanhakijoiden määrän kasvattavan terrorismin uhkaa. Tällaisilla puheteoilla voidaan tarkoituksenmukaisesti etsiä ja pyrkiä tuottamaan tiettyä reaktiota. Poliittisesti motivoituneessa turvallistamispuheessa perlokutionaarisena tapahtumana on toisaalta pelko sitä kohtaan, mitä toivotaan pelättävän, ja toisaalta luottamus siihen että puhuja antaa turvan tuota pelon kohdetta vastaan. Tässä kirjoituksessa nostan esille sellaisia puhetekoja, joilla terrorismin pelko valjastetaan palvelemaan valvonnan hyväksyntää: Se on selvästi parhaiten menestynyt narratiivi läpi länsimaiden.</p><p>Perlokutionaarisen puheteon erityispiirre politiikanteon välineenä on, että passiivisuus toimii sen hyväksi. Riittää, että näkyvä mielipide saatetaan omalle puolelle. Poliittista keskustelua valtavasti hallinnut turvallistamispuhe ja kyynisyys mahdollisuuksista vaikuttaa asiaan on mahdollistanut kansainvälisesti jo laajasti tiedusteluoikeuksia valtioille yksityisyyden hinnalla.</p><p>Jotta suomalaisen yhteiskunnan nykytilannetta suhteessa kansalliseen turvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan voisi ymmärtää luonnollisena jatkumona viimeisten vuosikymmenien aikana, on hypättävä ajassa taaksepäin. Kyynisemmätkin toivottavasti löytävät sen toivon, jonka aihetta tutkiessani havaitsin.</p><p>Linkitän mukaan paljon lähteitä, joskin pintapuolisimmat maininnat ovat melko lailla Wikipediaan lähteistetty. Seikkaperäisemmät väitteet linkitän &rdquo;parempiin&rdquo; lähteisiin. Annettuja lähteitä saa sekä korjata, tarkentaa että kritisoida &ndash; korjailen ja tarkennan niin lähteitä kuin väitteitäkin tarvittaessa alkuperäiseen julkaisuun kotisivuillani.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>WTC-iskut ja identifikaatio-operaatio</strong></p><p>11.9.2001 tapahtunut lentokoneiden iskeytyminen ikonisiin World Trade Center -torneihin saattoi koko läntisen maailman uudelle ajalle. Mahdollisesti epäluuloakin herättävä käsite, identifikaatio-operaatio, on teoreettinen poliittisen vaikuttamisen keino, joka yhdistelmäsanana rakentuu identifikaatioon nojaavasta poliittisesta retoriikasta sekä sen tavoitteellisuudesta, josta kertoo operaatio-liite. Turvaa luodakseen yhdysvaltalaiset poliitikot, etunenässä silloinen presidentti George W. Bush, tuottivat voimakkaan kerronnan, jonka osapuolina toimivat Ne Pahat Terroristit, ja Me Hyvät Ihmiset. Operaation onnistumista kuvaa se, miten laajasti ja voimakkaasti tapahtumaan reagoitiin läntisessä maailmassa. Ihminen kuului väistämättä jompaankumpaan ryhmittymään, ja voimakkaan identifikaation kautta oli myös selvä viholliskuva luotu.&nbsp;&nbsp;</p><p>Iskujen merkittävyydestä (tai identifikaatio-operaation onnistumisesta) kertoo, että Yhdysvalloille myönnettiin turvallisuustakuu ensimmäistä kertaa Naton historiassa (artikla 5). Vaikka takuu ei tuottanut varsinaisia Nato-operaatiota, laajamittaisen &rdquo;sodan terrorismia vastaan&rdquo; voidaan katsoa alkaneen kun Naton jäsenmaat määrittivät iskun kohdistuneen myös heihin. Jäsenmaita oli tuolloin 19 (mm. Britannia, Ranska ja Saksa).</p><p>Pian terroristi-iskun jälkeen Yhdysvallat hyväksyivät USA PATRIOT ACT -nimellä tunnetun lain. Lyhennelmä on muodostettu sanoista<em>&nbsp;&ldquo;Uniting and Strengthening America by Providing Appropriate Tools Required to Intercept and Obstruct Terrorism Act of 2001&rdquo;</em>, joka toimii lyhenteenä itsessään; lain virallinen koko nimi onkin &rdquo;<em>An Act to deter and punish terrorist acts in the United States and around the world, to enhance law enforcement investigatory tools, and for other purposes</em>.&rdquo; On aiheellista huomauttaa lyhennelmän toimineen sekä osana identifikaatiopolitiikkaa kuin myös aseena sen vastustajia vastaan: Patriot -sana kääntyy isänmaanystäväksi, jolloin lakipakettia vastustavat pystyttiin leimaamaan isänmaanvihollisiksi. Patriot-sanaa käytetäänkin Yhdysvalloissa säännönmukaisesti myös silloin, kun viitataan valvontaa harjoittaviin työntekijöihin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yhdysvalloista Euroopan mantereelle</strong></p><p>Vuoden 2001 jälkeen Euroopassa on ollut tilastollisesti kolme kuolonuhrien määrissä erottuvaa vuotta, joina &ldquo;islamista inspiroituneiksi&rdquo; leimattuja terroritekoja on tapahtunut: 2004, 2015 ja 2016. Vuosi 2004 näkyy tilastollisesti poikkeavana pitkälti Madridin junaiskun tähden. Tilastollisesti erottuvana vuotena terrorististen kuolonuhrien perusteella on myös 2011, jolloin tapahtuivat Breivikin tekemät iskut.</p><p>Historiallisesti katsoen terrorismiin kuolleiden määrä on laskenut Euroopassa selvästi. Uudenlaisen tilanteesta on tehnyt terroritekoja tehneiden koettu ulkomaalaistaustaisuus. Käytän sanaa koettu siksi, että vuosina 2015-2017 valtaosan teoista, joita on kuvattu islamista inspiroituneiksi, ovat tehneet vähintään toisen polven maahanmuuttajat. Myös Madridin tapauksessa yhdellä kiinni saaduista tekijöistä oli Espanjan kansalaisuus. Käytännössä puhumme siis valtaosin valtioiden omien kansalaisten harjoittamasta terrorismista.</p><p>Tämä voi osaltaan selittää sitä suurta hyväksyntää valvontaa kohtaan, vaikka se kohdistuisi myös omaan verkkoliikenteeseen. Oman maan kansalaisiin ei enää luoteta, samalla kun kaikkia kansalaisiksi syntyneitä ei populistisen oikeistoliikehdinnän myötä katsota oman maan kansalaisiksi. Nationalistinen liikehdintä on noussut ja samalla huoli kansalaisuudesta, kansallisuudesta ja kansallisvaltioista on levinnyt oikeistopopulistisen retoriikan avulla laajalle.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Valvonnasta illuusio turvasta</strong></p><p>Euroopassa suoritetaan mittavia tiedustelutoimia useassa maassa. Kansainvälisten tuomioistuimien (EU:n korkein oikeus, Euroopan ihmisoikeustuomioistun) massavalvonnan perusteella tuomitsemia valvontajärjestelmiä löytyy muun muassa Britanniasta ja Unkarista.Massavalvontajärjestelmiksi epäiltyjä tiedustelutoimia harjoitetaan myös Saksassa ja Ranskassa. Samoin kuin Yhdysvaltojen Patriot act -laissa, valvonnan oikeutuksena käytetään turvallisuuden lisäämistä.</p><p>On paljastunut, että iskujen tekijä on monissa tapauksissa jo ollut viranomaisten valvonnan alaisena. Näin on ollut vuosina 2013 &ndash; 2015 useammassakin Ranskaan kohdistuneessa iskussa mutta myös Tanskan, Saksan, Britannian, Yhdysvaltojen, Belgian ja Australian kuolonuhreja vaatineissa terroristi-iskuissa.</p><p>Valvonnasta huolimatta iskuja on käytetty poliittisesti oikeuttamaan yhä laajenevaa valvontaa. Iskut Euroopan mantereella ovat lietsoneet kansallista turvallisuutta koskevaa keskustelua myös Suomessa, joka on kansainvälisen trendin mukaisesti kytkeytynyt valvonnan lisäämisen vaateeseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Puheista teoiksi Suomessa</strong></p><p>Poliittinen, kansalliseen turvallisuuteen pohjaava turvallistamispuhe on noussut hallitsevaksi teemaksi useissa lakihankkeissa Suomessa. Puhetta on harjoitettu halki poliittisen kentän, vaikka monilta osin se leimautuu erityisemmin oikeistopopulististen voimien käyttämäksi retoriseksi aseeksi.</p><p>Oikeusministeriö asetti 28.11.2015 asiantuntijatyöryhmän selvittämään tarvittavia perustuslakimuutoksia &rdquo;siten, että lailla voidaan tarpeelliseksi katsottavien edellytysten täyttyessä säätää kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista luottamuksellisen viestin suojaan&rdquo;.</p><p>Oikeusministerinä toimi asiantuntijaryhmän asettamisen aikana Jari Lindström. Vuorokautta ennen (27.11.2015) työryhmän toimeksiantoa hän ilmaisi mediassa turvapaikanhakijoiden olevan Suomelle turvallisuusriski &ndash; joskin hän vetosi puheissaan tuolloin henkilöihin kohdistuviin rikoksiin (raiskauksiin) kansallisen turvallisuuden sijasta. Rauhoittavana tekona näihin henkilöihin kohdistuvien rikoksien ehkäisyyn hän vakuutti ministeriön &rdquo;etsivän parhaillaan keinoja, joilla esille tulleisiin ongelmiin voitaisiin puuttua&rdquo;.</p><p>Perlokutionaarisena tekona tämä antoi ministeriön asettaman työryhmän näkökulmalle jonkinasteista hyväksyttävyyttä. Se osa kansasta, joka tulkitsi kommentit ennakkoluuloja levittävänä ei kohdistanut epäluottamustaan mietintöön tuolloin tai myöhemminkään. Kritiikki kohdistui puhujaan ja hänen edustamaansa puolueeseen. Kansan tuen kasvattaminen lakimuutokselle turvallistamispuheella onnistui.</p><p>Itse mietinnössä &rdquo;Luottamuksellisen viestin salaisuus&rdquo;, joka kansilehtineen päivineen on 78 sivuinen, sana &rdquo;turvallisuus&rdquo; sen eri muodoissaan esiintyy hulppeat 127 kertaa (n. 1,6 mainintaa per sivu). Kun perustuslainkohdan tarkistuksen tarve on perusteltu nimenomaan turvallisuudella, on turvallistaminen illokutionaarisena puhetekona vaikuttanut kyseisen kohdan tarkastelun lähtökohtiin: Tarkastelun kytkeytyessä kansallisen turvallisuuden näkökulmaan, on lain tarkistaminen ohjautunut tarkastelemaan yksityisyyden suojan ongelmia siitä näkökulmasta, millaisia uhkia se jättää avoimeksi.</p><p>Tästä näkökohdasta tarkastellen työryhmä päätyy mietinnössään levittämään turvallisuuden käsitettä yhä laajemmaksi. Ei riitä, että määritellään konkreettinen, selkeä, yksilöitävä ja rikosepäilyn alainen toiminta, johon ennen on pitkälti nojauduttu ja jota juuri nyt pidetään ongelmallisena. Mietinnössä päädytäänkin esittämään sellaista perustuslain kirjaamisen muotoa, joka mahdollistaa yksityisen viestin salaisuuden rikkomisen silloinkin, kun havaitaan sellaista &rdquo;kansallista turvallisuutta [uhkaavaa toimintaa], joka ei ole edennyt niin pitkälle, että siihen voitaisiin kohdistaa konkreettinen ja yksilöity rikosepäily, tai jota ei ole säädetty rangaistavaksi&rdquo;. Huomionarvoista on, ettei kansallista turvallisuutta itsessään määritellä kovin tarkoin. Epämääräiseksi ja hahmottomaksi jäävä käsitepari on altis kasvavalle määrälle muuttuvia tulkintoja poliittisen vallan muutosten mukaan.</p><p>Kuitenkin tästä tarkemmin määrittelemättömästä käsitteestä &rdquo;kansallisesta turvallisuudesta&rdquo; juontuu laajempi tiedustelulainsäädännön paketti, johon kuuluvat siviilitiedustelu, sotilastiedustelu ja tiedustelun valvonta. Yli tuhatsivuinen lakikokonaisuus nojaa siihen, että perustuslain muutos menee läpi. Ymmärrettävämmin sana turvallisuus sen eri muodoissaan esiintyy esimerkiksi siviilitiedustelulainsäädännön mietinnössä 941 kertaa, joka kansilehtineen päivineen on 452 sivuinen (n. 2 kertaa per sivu). Siviilitiedustelulainsäädännön painopiste onkin sisäinen turvallisuus, joka kipeimmin kaipaa perustuslain muutosta ollakseen hyväksyttävästi säädettävissä oleva laki.</p><p>Pitkään ja kansainvälisesti kehittynyt turvallisuuspuhe on saanut aikaan koko suomalaisen yhteiskunnan muuttamiseen tähtäävän lakikokonaisuuden. Laki ei ole vielä astunut voimaan, mutta sen säätämisen kiireellisyyttä on perusteltu kuluneen hallituskauden aikana juuri turvallistamiseen nojaten. Turun puukkoisku innoitti viimein myös tasavallan presidentin ottamaan tiedustelulainsäädäntöön näkyvästi kantaa. Myös hän asettui tukemaan lakimuutosten tarvetta ja korosti niiden kiireellisyyttä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ydinkäsitteen kritiikistä epätasa-arvon kasvuun</strong></p><p>Lakipaketti on saanut kuitenkin huomattavan suurta huomiota niin mediassa kuin siitä annettujen lausuntojen muodossa. Mielenkiintoista on, että yleisin kritiikki siviilitiedustelulaista annetuissa lausunnoissa kohdistui käsitepariin &rdquo;kansallinen turvallisuus&rdquo; &ndash; siis juuri siihen, millä koko lakipakettia on alusta alkaen ajettu.</p><p>Vähemmälle huomiolle kritiikeissä jäi kansalaisten yhdenvertaisuus. Piraattipuolueen lausuntoon sain kuitenkin mahdutettua lauseen, joka tuo esiin yhden etnisen erottelun piirteen: Tiedustelulaissa yhdeksi hakukriteeriksi asetetettaisiin joidenkin aakkosmerkistöjen käyttö. Tämän lähemmäs etnistä erottelua ei tietoteknisin välinein juuri päästä. Aakkosmerkistön ollessa esimerkiksi arabiaa, venäjää tai kiinaa, järjestelmä hälyttäisi ja viesti voitaisiin ottaa tarkempaan syyniin. Saman on ilmeisesti tarkoitus tapahtua, jos viesti on kryptattu, eli salattu.</p><p>Kryptaus tuottaakin yhden omalaatuisen ongelman. Esimerkiksi laajasti käytössä oleva WhatsApp käyttää viestittelyssä päästä-päähän -salausta. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kaikki WhatsAppissa käyty keskustelu joutuisi hälytyksen alaiseksi, ja jonkun henkilön olisi kahlattava hälytykset läpi selvittäen, onko viestinnässä jotain turvallisuutta uhkaavaa. Äärimmillään tulkinta ulottuu perustuslaissa jo käsiteltyyn mahdolliseen kotirauhan rikkomiseen. Pommivitseistä, vallankumousmeemeistä ja vitsilläkin lauotuista &ldquo;pitäisi varmaan käydä vierailulla&rdquo; -kommenteista on syytä opetella pois jo nyt.</p><p>On huomattu, että turvaksi tarkoitetut toimenpiteet ovat alttiita kasvattamaan epätasa-arvoa. Tiivistetysti ne järjestelmät, joiden on tarkoitus luoda turvaa, tuottavat sitä vain joillekin samalla, kun sama järjestelmä tuottaa turvattomuutta toisille. Sallituista aakkosmerkistöstä poikkeavien tai salattujen viestintäkeinojen käyttö kuuluu yhteiskunnassa melko selkeästi rajattavien ryhmien toimintatavaksi. Näitä ryhmiä rajaa mm. äidinkieli, ikä (nuoret / nuoret aikuiset). Heitä voivat olla myös toimittajat tai tietokonealan harrastajat. Luvattu turvaksi markkinoitu järjestelmä on luomassa osalle ryhmistä enemmän tai vähemmän turvattomuutta.</p><p>Näihin teknisiin ratkaisuihin sisältyykin koko tiedustelulain suurin paradoksi. Mitä vähemmän suojattua viestintää käytät, arkipäiväisin ilmaisuin oikeilla aakkosmerkistöillä ja Suomen sisäisessä tietoliikenteessä, sitä pienemmällä todennäköisyydellä verkostoitunutkaan teko jää tiedustelun haaviin. Yhtään järjestäytyneemmälle rikollisorganisaatiolle tämä on täysi riemuvoitto: On turhaa etsiä yhä suojatumpaa viestintää, kun riittävän tavalliselta kuulostava tekstiviestittely riittää.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Turvallistamispuhe ongelmissa</strong></p><p>Kaikesta kiireellisyyspuheesta huolimatta lakipaketin käsittely siirtynee syksyltä 2017 myöhemmin käsiteltäväksi. Osaltaan asiaan on voinut vaikuttaa turvallistamispuheen uskottavuuden heikentyminen: Turun iskun tekijästä oli tiedotettu viranomaisille asianmukaisesti. Tämä on herättänyt epäilyksiä siitä, kuinka tietomäärän lisääminen voi auttaa iskujen ehkäisyssä, mikäli jo nyt esitettyjä ja perusteltuja epäilyksiä ei kyetä tutkimaan.</p><p>Turvallistamispuheen hätätilaa kuvastaa myös poliisiviranomaisten pyrkimys osoittaa toiminnan tehokkuutta. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi Iltalehden haastattelussa syyskuussa 2017 poliisivoimien kyenneen estämään iskun, joka vaati paikallispoliisin, keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin yhteistyötä. MTV:n Rikospaikka tutki tapausta ja selvisi, että iskua uhannut tekijä oli kävellyt itse poliisiasemalle ja ilmiantanut itsensä.</p><p>Eduskuntapuolueet ovat pysytelleet melko hiljaa kansallisesta turvallisuudesta ja tiedustelulaista sen jälkeen, kun tieto poliisille menneistä vihjeistä tuli esiin. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen kertoi elokuun lopulla kutsuvansa eduskuntaryhmät syyskauden alussa neuvottelemaan tiedustelulain uudistuksesta. Hän vetosi tarvittavan enemmistön kasaan saamiseen, jotta tiedustelu saataisiin kiireellisenä läpi. Kiireelliseksi julistamiseen tarvittava 5/6 määräenemmistö vaatii opposition vahvaa tukea: kesäkuun 2017 jälkeen hallituksella on kansanedustajia 105, oppositiolla 94.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tästä eteenpäin?</strong></p><p>Olen kehottanut aiemmin lyhyessä blogikirjoituksessani toimimaan yksityisyyden suojan puolesta juuri nyt. Jos kuulut siihen joukkoon, jonka mielestä yksityisyydensuojalla on itseisarvonsa, on aika keskustella asiasta. Uhkakuviin siitä, mitä voi tapahtua, ellei yksityisyyden suojaan puututa, on valtava määrä perusteltuja vastaväitteitä. Joitain perusteluita löydät tästä kirjoituksesta. Linkkivinkeistä ja lähteistä löytyy perusteita argumentoinnin tueksi lisää.</p><p>Aiheen tiimoilta käytän Twitterissä hashtagia #suuauki. Olen kannustanut myös piraatteja käyttämään hashtagia aina, kun jaamme jotain yksityisyyden suojaa puoltavaa materiaalia. Tätä ei kuitenkaan ole tarkoitettu puolueviestinnän masinointiin tai poliittisten irtopisteiden keräämiseen: Tätä tilannetta ei kukaan voi yksin kääntää, vaan se vaatii laajaa ja näkyvää kansalaiskeskustelua. Kutsun jälleen jokaista teistä mukaan kääntämään keskustelu yksityisyyden suojan tarpeellisuuteen: Tiedustelulain valtavimmat ongelmat nojaavat oleellisimmilta osin juuri perustuslaillisten oikeuksiemme heikentämiseen.</p><p>Kun neuvottelut lakipaketin eteenpäin viemisestä kiireellisyyteen vedoten ovat käynnissä, eduskuntapuolueilta ei kannata odottaa aiheen tiimoilta suuria peliliikkeitä. Nyt on aika toimia ja vaikuttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kirsikaksi kakun päälle runo heille, joilla ei ole mitään salattavaa.</p><p>&nbsp;</p><p>&rsquo;I do not care what things they see,<br />Or where they look inside &ndash;<br />It matters not at all to me &ndash;<br />I have no things to hide.</p><p>&nbsp;</p><p>&rsquo;I do not care what things they know,<br />And neither, friend, should you &ndash;<br />I have no things to hide, and so,<br />I wonder why you do.</p><p>&nbsp;</p><p>&rsquo;I do not care,&rsquo; I proudly swore,<br />But when it came to share &ndash;<br />They changed what they were looking for.</p><p>&nbsp;</p><p>And now I fucking care.&rsquo;</p><p>&nbsp;</p><ul><li>Reddit-käyttäjältä Poem_for_your_sprog</li></ul><p>&mdash;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Lisätietoja ja linkkivinkkejä argumentoinnin tueksi</p><p>&nbsp;</p><p>Ranskassa Nizzan iskun tekijä pyysi tekstiviestitse lisää aseita ennen iskuaan:&nbsp;<a href="http://edition.cnn.com/2016/07/17/world/nice-attacker-mohamed-bouhlel-why/index.html">http://edition.cnn.com/2016/07/17/world/nice-attacker-mohamed-bouhlel-why/index.html</a></p><p>Journalistiliitto vetoaa lähdesuojan turvaamiseen tiedustelulainsäädännössä:&nbsp;<a href="http://journalistiliitto.fi/fi/lahdesuoja-turvattava-tiedustelulainsaadannossa/">http://journalistiliitto.fi/fi/lahdesuoja-turvattava-tiedustelulainsaadannossa/</a></p><p>Väite: WTC-iskut olisi ollut estettävissä, jos tietoa olisi kerätty vähemmän, kevyemmällä ratkaisulla:&nbsp;<a href="http://www.zdnet.com/article/nsa-whistleblowers-security-thinthread-largest-failure-in-nsa-history/">http://www.zdnet.com/article/nsa-whistleblowers-security-thinthread-largest-failure-in-nsa-history/</a></p><p>Suomen poliisivoimat käyttäneet jo nykyisiä tiedusteluoikeuksia väärin:&nbsp;<a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708302200361720_u0.shtml">http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708302200361720_u0.shtml</a></p><p>Salaisten telepakkokeinojen lukumääriä vuosina 2010 &ndash; 2015. Liikutaan tuhansissa. Tilastojen numerot eivät kerro koko totuutta: Dokumentoidaan toteutuneiden lupahakemusten kautta. Yksittäinen hakemus voi koskettaa useiden liittymien valvontaa (avataan myös dokumentissa): &nbsp;<a href="http://intermin.fi/documents/1410869/4113506/68287_sisaministerion_kertomus_salaiset_pakkokeinot_ja_tiedonhankintakeinot_2015.pdf/79827070-931e-4626-ab7c-619f44e14c94">http://intermin.fi/documents/1410869/4113506/68287_sisaministerion_kertomus_salaiset_pakkokeinot_ja_tiedonhankintakeinot_2015.pdf/79827070-931e-4626-ab7c-619f44e14c94</a></p><p>Microsoftin toimitusjohtaja kommentoi kansallisen turvallisuuden varjolla ajettavaa yksityisyyden suojan heikennystä: &rdquo;Nadella said tech companies understood the need for national security, but added: &rdquo;If in that context we sacrifice our enduring value around privacy, then I think as a society we will regret it.&rdquo;:&nbsp;<a href="http://www.businessinsider.com/microsoft-ceo-satya-nadella-regret-sacrificing-privacy-for-security-2017-9?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T">http://www.businessinsider.com/microsoft-ceo-satya-nadella-regret-sacrificing-privacy-for-security-2017-9?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T</a></p><p>Ihmisoikeus professori Martin Scheinin: &ldquo;Pahimmillaan ylilyönnit terrorismin vastatoimien alalla kääntyvät terrorismin kasvualustaksi, jos ne aiheuttavat ihmisoikeusloukkauksia, vieraantumista ja katkeroitumista.&rdquo;: &nbsp;<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005390841.html">https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005390841.html</a></p><p>Supon mukaan kesäkuussa 2017 tarkkailussa yli 350 henkilöä, kun vielä helmikuussa määrä oli noin 300. Jos määrä on näin hyvin kasvava jo nykyisen lain puitteissa, kuinka perusteltua on yksityisyyttä heikentää tarkkailun lisäämiseksi?&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9670375">https://yle.fi/uutiset/3-9670375</a></p><p>Effin (Electronic Frontier Finland) lausunto perustuslakimuutosesityksestä:&nbsp;<a href="https://effi.org/verkkotiedustelu-perustuslaki-om">https://effi.org/verkkotiedustelu-perustuslaki-om</a></p><p>Piraattipuolueen lausunto perustuslakimuutosesityksestä:&nbsp;<a href="https://piraattipuolue.fi/2017/01/13/lausunto-oikeusministerion-mietintoon-luottamuksellisen-viestin-salaisuudesta/">https://piraattipuolue.fi/2017/01/13/lausunto-oikeusministerion-mietintoon-luottamuksellisen-viestin-salaisuudesta/</a></p><p>Entinen Supon ja Euroopan siviilitiedustelun johtaja pitää kansallisen turvallisuuden tarkkaa määrittelemistä mahdottomana:&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005399864.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005399864.html</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteet:</p><p>1<a href="https://www.netn.fi/files/netn172-15.pdf">&nbsp;https://www.netn.fi/files/netn172-15.pdf</a><br />2<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Syyskuun_11._p%C3%A4iv%C3%A4n_terroriteot">&nbsp;https://fi.wikipedia.org/wiki/Syyskuun_11._päivän_terroriteot</a><br />3<a href="https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/45418/paasykoekirja.pdf?sequence=3">https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/45418/paasykoekirja.pdf?sequence=3</a>&nbsp;s. 116 &ndash; 117<br />4<a href="http://www.nato.int/cps/ic/natohq/topics_110496.htm">&nbsp;http://www.nato.int/cps/ic/natohq/topics_110496.htm#</a><br />5<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato#J.C3.A4senvaltiot">&nbsp;https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato#J.C3.A4senvaltiot</a><br />6<a href="https://www.gpo.gov/fdsys/pkg/BILLS-107hr3162enr/pdf/BILLS-107hr3162enr.pdf">&nbsp;https://www.gpo.gov/fdsys/pkg/BILLS-107hr3162enr/pdf/BILLS-107hr3162enr.pdf</a><br />7 Esim. Micheal Morell kertoessa haastattelussa, ettei NSA vakoile yhdysvaltalaisia:<a href="https://www.cbsnews.com/news/former-cia-deputy-director-nsa-is-not-spying-on-americans/">&nbsp;https://www.cbsnews.com/news/former-cia-deputy-director-nsa-is-not-spying-on-americans/</a>&nbsp;, Micheal Morellin ollessa mm. entinen CIA:n apulaisjohtaja<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Michael_Morell">&nbsp;https://en.wikipedia.org/wiki/Michael_Morell</a><br />8<a href="http://www.datagraver.com/case/people-killed-by-terrorism-per-year-in-western-europe-1970-2015">&nbsp;http://www.datagraver.com/case/people-killed-by-terrorism-per-year-in-western-europe-1970-2015</a><br />9<a href="http://edition.cnn.com/2013/11/04/world/europe/spain-train-bombings-fast-facts/index.html">&nbsp;http://edition.cnn.com/2013/11/04/world/europe/spain-train-bombings-fast-facts/index.html</a>&nbsp;vrt.&nbsp;8<br />10<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Behring_Breivik">&nbsp;https://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Behring_Breivik</a>&nbsp;vrt&nbsp;8<br />11<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9789430">&nbsp;https://yle.fi/uutiset/3-9789430</a><br />12<a href="https://www.nytimes.com/interactive/2016/05/22/world/europe/europe-right-wing-austria-hungary.html">&nbsp;https://www.nytimes.com/interactive/2016/05/22/world/europe/europe-right-wing-austria-hungary.html</a><br />13<a href="http://www.fesdc.org/fileadmin/user_upload/publications/RightwingPopulism.pdf">http://www.fesdc.org/fileadmin/user_upload/publications/RightwingPopulism.pdf</a><br />14<a href="https://www.theguardian.com/law/2016/dec/21/eus-highest-court-delivers-blow-to-uk-snoopers-charter">&nbsp;https://www.theguardian.com/law/2016/dec/21/eus-highest-court-delivers-blow-to-uk-snoopers-charter</a><br />15<a href="https://www.theregister.co.uk/2016/01/20/human_rights_court_rules_mass_surveillance_illegal/">https://www.theregister.co.uk/2016/01/20/human_rights_court_rules_mass_surveillance_illegal/</a><br />16<a href="https://www.justsecurity.org/36098/era-mass-surveillance-emerging-europe/">&nbsp;https://www.justsecurity.org/36098/era-mass-surveillance-emerging-europe/</a><br />17<a href="https://theintercept.com/2015/11/18/terrorists-were-already-known-to-authorities/">&nbsp;https://theintercept.com/2015/11/18/terrorists-were-already-known-to-authorities/</a><br />18<a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410869/suomi-tarvitsee-siviilitiedustelua-kansallisen-turvallisuuden-suojaamiseen">&nbsp;http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410869/suomi-tarvitsee-siviilitiedustelua-kansallisen-turvallisuuden-suojaamiseen</a><br />19<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002928472.html%20%0d21">&nbsp;https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002928472.html</a><br />20<a href="http://alusta.uta.fi/juttuset/2017/08/30/oikeistopopulisti-lupaa-pelastusta-ja-vetoaa-kokemukseen.html">&nbsp;http://alusta.uta.fi/juttuset/2017/08/30/oikeistopopulisti-lupaa-pelastusta-ja-vetoaa-kokemukseen.html</a><br />21<a href="https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/27ebb554-f57c-4903-873e-3af5f3dec8c7/0e6cc27d-2d9a-4f55-b2b5-0a0bede0459a/LAUSUNTOPYYNTO_20170517224503.pdf">&nbsp;https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/27ebb554-f57c-4903-873e-3af5f3dec8c7/0e6cc27d-2d9a-4f55-b2b5-0a0bede0459a/LAUSUNTOPYYNTO_20170517224503.pdf</a><br />22<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/1146.aspx">&nbsp;https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/1146.aspx</a><br />23<a href="https://yle.fi/uutiset/3-8486407">&nbsp;https://yle.fi/uutiset/3-8486407</a><br />24<a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79759/SM_08_2017_Siviilitiedostelulainsaadanto.pdf?sequence=1">https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79759/SM_08_2017_Siviilitiedostelulainsaadanto.pdf?sequence=1</a><br />25<a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79757/PLM_Ehdotus%20sotilastiedustelua%20koskevaksi%20lainsaadannoksi.pdf?sequence=1">https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79757/PLM_Ehdotus%20sotilastiedustelua%20koskevaksi%20lainsaadannoksi.pdf?sequence=1</a><br />26<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/ekj_1+2017.pdf">https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/ekj_1+2017.pdf</a><br />27<a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/paaministerilta-kova-uutispommi-juha-sipila-haluaa-tiedustelulakien-perustuslakimuutoksen-lapi-kiireellisena/756788/">&nbsp;http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/paaministerilta-kova-uutispommi-juha-sipila-haluaa-tiedustelulakien-perustuslakimuutoksen-lapi-kiireellisena/756788/</a><br />28<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_isku_2017">&nbsp;https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_isku_2017</a><br />29<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/227967-sauli-niinisto-tiedustelulainsaadannon-asiassa-taytyy-nyt-toimia-ripeasti">&nbsp;https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/227967-sauli-niinisto-tiedustelulainsaadannon-asiassa-taytyy-nyt-toimia-ripeasti</a><br />30<a href="http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/kiirehditty-tiedustelulaki-lykkaantyi-yllattaen-6675163">&nbsp;http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/kiirehditty-tiedustelulaki-lykkaantyi-yllattaen-6675163</a><br />31<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9792084">&nbsp;https://yle.fi/uutiset/3-9792084</a><br />32<a href="https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201709152200395087_u0.shtml">&nbsp;https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201709152200395087_u0.shtml</a><br />33<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/rikospaikka-paljastaa-mista-poliitikkoihin-kohdistuneessa-iskusuunnitelmassa-oli-kyse-tarkoitus-oli-kylvaa-tuhoa-kokoomuksen-puoluekokouksessa-2012/6583018#gs.ZCLfjfQ">&nbsp;https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/rikospaikka-paljastaa-mista-poliitikkoihin-kohdistuneessa-iskusuunnitelmassa-oli-kyse-tarkoitus-oli-kylvaa-tuhoa-kokoomuksen-puoluekokouksessa-2012/6583018#gs.ZCLfjfQ</a><br />34<a href="http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2394248">&nbsp;http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2394248</a><br />35<a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#a731-1999">&nbsp;http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#a731-1999</a><br />36<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/eduskuntaryhmat/Sivut/default.aspx">https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/eduskuntaryhmat/Sivut/default.aspx</a><br />37<a href="http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/ministerit">&nbsp;http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/ministerit</a><br />38<a href="http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243764-suu-auki-yksityisyyden-puolesta">&nbsp;http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243764-suu-auki-yksityisyyden-puolesta</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Erinäiset valvontatoimenpiteet, joita vaaditaan säädettäviksi kansallisen turvallisuuden nimissä, ovat olleet voimakkaasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Jotta valvonta saataisiin tiettyjen tahojen mielestä riittävän laajamittaiseksi, tulisi perustuslain kohtaa luottamuksellisen viestin salaisuudesta muuttaa. Se tarkoittaa yksityisyyden suojan merkittävää heikentämistä.

Jos asettuu hetkeksi tarkkailemaan tilannetta 20 vuoden taakse, jo tällaisesta keskusteleminenkin vaikuttaa kummalliselta. Miksi minun, tavallisen kansalaisen yksityisyyden suoja tulee rikkoa? Miten kukaan voi oikeuttaa yksityisyyteni alueelle astumisen? Tekisitte viranomaiset työtänne vaan! Nykyhetkessä olemme yhtäkkiä tilanteessa, jossa emme enää vain keskustele suojan rikkomisesta, vaan lähinnä kiistelemme sen toteuttamisen aikataulusta.

tl;dr: Lue kokonaan vaan. Jos haluat erittäin karkean lyhytversion, se löytyy viimeisenä lähdeluettelosta.

Tekstin jälkeen koottu linkkejä aiheen ympäriltä. Lähdeluettelo on erikseen aivan lopulla. Suosittelen tutustumaan lähteisiin syvemmin laajemman ymmärryksen luomiseksi. 

Suorat viittaukset poistettu tekstistä Puheenvuoron julkaisuun muotoiluongelmien vuoksi. Viittaukset ja palautteen kautta tehtävät muutokset löydettävissä alkuperäisessä julkaisussa osoitteessa http://jonnapurojarvi.piraatit.fi/luottamuksellisen-viestin-salaisuus-ja-kansallinen-turvallisuus-tai-kuinka-suojasta-tuli-uhka/ 

Kiitos Petra Salmelle tekstin editoinnista helpommin luettavaan ja ymmärrettävään muotoon. 

 

Ytimessä turvallistamispuhe

Turvallistamispuhe tarkoittaa puhetta, jolla jostakin asiasta luodaan turvallisuuskysymys. Tyypillisesti se tapahtuu viittaamalla teoreettisiin (realistisiin tai epärealistisiin) uhkiin, joiden uskotellaan toteutuvan, jos asialle ei tehdä jotain. Yleinen turvallistamispuheen tarina onkin, että ensin luodaan uhkakuva, johon annetaan turvaa tuova vastaus. Tässä kirjoituksessa uhkana esittäytyy terrorismi ja turva sitä kohtaan luodaan entistä syvemmälle menevällä valvonnalla: Yksityisyyden suojasta on luotu kansallisen turvallisuuden toteutumisen este.

Turvallistamispuheeseen kuuluu kahdentyyppisiä puhetekoja: illokutionaarisia ja perlokutionaarisia. Ensimmäisellä tarkoitetaan sitovaa puhetekoa: Kun sanat on sanottu, niillä on sopimuksen kaltainen voima. Tässä yhteydessä se viittaa pääasiassa puhetekoon, jolla on toimeenpaneva merkitys, kuten lainsäädännön luonti turvallistamispuheella tuotetusta näkökulmasta lähtien. Näin on toimittu esimerkiksi silloin, kun työministeriö asetti työryhmän tarkastamaan perustuslakia luottamuksellisen viestin salaisuudesta kansallisen turvallisuuden näkökulmasta.

Perlokutionaarinen puheteko tarkoittaa sellaista puhetta, jonka lopputuloksia puhuja ei suoraan hallitse: Kyse on yksilöllisistä tavoista reagoida kuultuun, usein ollen tunnepohjainen. Esimerkkinä tässä yhteydessä toimii poliittinen puhe, jossa varoitetaan turvapaikanhakijoiden määrän kasvattavan terrorismin uhkaa. Tällaisilla puheteoilla voidaan tarkoituksenmukaisesti etsiä ja pyrkiä tuottamaan tiettyä reaktiota. Poliittisesti motivoituneessa turvallistamispuheessa perlokutionaarisena tapahtumana on toisaalta pelko sitä kohtaan, mitä toivotaan pelättävän, ja toisaalta luottamus siihen että puhuja antaa turvan tuota pelon kohdetta vastaan. Tässä kirjoituksessa nostan esille sellaisia puhetekoja, joilla terrorismin pelko valjastetaan palvelemaan valvonnan hyväksyntää: Se on selvästi parhaiten menestynyt narratiivi läpi länsimaiden.

Perlokutionaarisen puheteon erityispiirre politiikanteon välineenä on, että passiivisuus toimii sen hyväksi. Riittää, että näkyvä mielipide saatetaan omalle puolelle. Poliittista keskustelua valtavasti hallinnut turvallistamispuhe ja kyynisyys mahdollisuuksista vaikuttaa asiaan on mahdollistanut kansainvälisesti jo laajasti tiedusteluoikeuksia valtioille yksityisyyden hinnalla.

Jotta suomalaisen yhteiskunnan nykytilannetta suhteessa kansalliseen turvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan voisi ymmärtää luonnollisena jatkumona viimeisten vuosikymmenien aikana, on hypättävä ajassa taaksepäin. Kyynisemmätkin toivottavasti löytävät sen toivon, jonka aihetta tutkiessani havaitsin.

Linkitän mukaan paljon lähteitä, joskin pintapuolisimmat maininnat ovat melko lailla Wikipediaan lähteistetty. Seikkaperäisemmät väitteet linkitän ”parempiin” lähteisiin. Annettuja lähteitä saa sekä korjata, tarkentaa että kritisoida – korjailen ja tarkennan niin lähteitä kuin väitteitäkin tarvittaessa alkuperäiseen julkaisuun kotisivuillani.

 

WTC-iskut ja identifikaatio-operaatio

11.9.2001 tapahtunut lentokoneiden iskeytyminen ikonisiin World Trade Center -torneihin saattoi koko läntisen maailman uudelle ajalle. Mahdollisesti epäluuloakin herättävä käsite, identifikaatio-operaatio, on teoreettinen poliittisen vaikuttamisen keino, joka yhdistelmäsanana rakentuu identifikaatioon nojaavasta poliittisesta retoriikasta sekä sen tavoitteellisuudesta, josta kertoo operaatio-liite. Turvaa luodakseen yhdysvaltalaiset poliitikot, etunenässä silloinen presidentti George W. Bush, tuottivat voimakkaan kerronnan, jonka osapuolina toimivat Ne Pahat Terroristit, ja Me Hyvät Ihmiset. Operaation onnistumista kuvaa se, miten laajasti ja voimakkaasti tapahtumaan reagoitiin läntisessä maailmassa. Ihminen kuului väistämättä jompaankumpaan ryhmittymään, ja voimakkaan identifikaation kautta oli myös selvä viholliskuva luotu.  

Iskujen merkittävyydestä (tai identifikaatio-operaation onnistumisesta) kertoo, että Yhdysvalloille myönnettiin turvallisuustakuu ensimmäistä kertaa Naton historiassa (artikla 5). Vaikka takuu ei tuottanut varsinaisia Nato-operaatiota, laajamittaisen ”sodan terrorismia vastaan” voidaan katsoa alkaneen kun Naton jäsenmaat määrittivät iskun kohdistuneen myös heihin. Jäsenmaita oli tuolloin 19 (mm. Britannia, Ranska ja Saksa).

Pian terroristi-iskun jälkeen Yhdysvallat hyväksyivät USA PATRIOT ACT -nimellä tunnetun lain. Lyhennelmä on muodostettu sanoista “Uniting and Strengthening America by Providing Appropriate Tools Required to Intercept and Obstruct Terrorism Act of 2001”, joka toimii lyhenteenä itsessään; lain virallinen koko nimi onkin ”An Act to deter and punish terrorist acts in the United States and around the world, to enhance law enforcement investigatory tools, and for other purposes.” On aiheellista huomauttaa lyhennelmän toimineen sekä osana identifikaatiopolitiikkaa kuin myös aseena sen vastustajia vastaan: Patriot -sana kääntyy isänmaanystäväksi, jolloin lakipakettia vastustavat pystyttiin leimaamaan isänmaanvihollisiksi. Patriot-sanaa käytetäänkin Yhdysvalloissa säännönmukaisesti myös silloin, kun viitataan valvontaa harjoittaviin työntekijöihin.

 

Yhdysvalloista Euroopan mantereelle

Vuoden 2001 jälkeen Euroopassa on ollut tilastollisesti kolme kuolonuhrien määrissä erottuvaa vuotta, joina “islamista inspiroituneiksi” leimattuja terroritekoja on tapahtunut: 2004, 2015 ja 2016. Vuosi 2004 näkyy tilastollisesti poikkeavana pitkälti Madridin junaiskun tähden. Tilastollisesti erottuvana vuotena terrorististen kuolonuhrien perusteella on myös 2011, jolloin tapahtuivat Breivikin tekemät iskut.

Historiallisesti katsoen terrorismiin kuolleiden määrä on laskenut Euroopassa selvästi. Uudenlaisen tilanteesta on tehnyt terroritekoja tehneiden koettu ulkomaalaistaustaisuus. Käytän sanaa koettu siksi, että vuosina 2015-2017 valtaosan teoista, joita on kuvattu islamista inspiroituneiksi, ovat tehneet vähintään toisen polven maahanmuuttajat. Myös Madridin tapauksessa yhdellä kiinni saaduista tekijöistä oli Espanjan kansalaisuus. Käytännössä puhumme siis valtaosin valtioiden omien kansalaisten harjoittamasta terrorismista.

Tämä voi osaltaan selittää sitä suurta hyväksyntää valvontaa kohtaan, vaikka se kohdistuisi myös omaan verkkoliikenteeseen. Oman maan kansalaisiin ei enää luoteta, samalla kun kaikkia kansalaisiksi syntyneitä ei populistisen oikeistoliikehdinnän myötä katsota oman maan kansalaisiksi. Nationalistinen liikehdintä on noussut ja samalla huoli kansalaisuudesta, kansallisuudesta ja kansallisvaltioista on levinnyt oikeistopopulistisen retoriikan avulla laajalle.

 

Valvonnasta illuusio turvasta

Euroopassa suoritetaan mittavia tiedustelutoimia useassa maassa. Kansainvälisten tuomioistuimien (EU:n korkein oikeus, Euroopan ihmisoikeustuomioistun) massavalvonnan perusteella tuomitsemia valvontajärjestelmiä löytyy muun muassa Britanniasta ja Unkarista.Massavalvontajärjestelmiksi epäiltyjä tiedustelutoimia harjoitetaan myös Saksassa ja Ranskassa. Samoin kuin Yhdysvaltojen Patriot act -laissa, valvonnan oikeutuksena käytetään turvallisuuden lisäämistä.

On paljastunut, että iskujen tekijä on monissa tapauksissa jo ollut viranomaisten valvonnan alaisena. Näin on ollut vuosina 2013 – 2015 useammassakin Ranskaan kohdistuneessa iskussa mutta myös Tanskan, Saksan, Britannian, Yhdysvaltojen, Belgian ja Australian kuolonuhreja vaatineissa terroristi-iskuissa.

Valvonnasta huolimatta iskuja on käytetty poliittisesti oikeuttamaan yhä laajenevaa valvontaa. Iskut Euroopan mantereella ovat lietsoneet kansallista turvallisuutta koskevaa keskustelua myös Suomessa, joka on kansainvälisen trendin mukaisesti kytkeytynyt valvonnan lisäämisen vaateeseen.

 

Puheista teoiksi Suomessa

Poliittinen, kansalliseen turvallisuuteen pohjaava turvallistamispuhe on noussut hallitsevaksi teemaksi useissa lakihankkeissa Suomessa. Puhetta on harjoitettu halki poliittisen kentän, vaikka monilta osin se leimautuu erityisemmin oikeistopopulististen voimien käyttämäksi retoriseksi aseeksi.

Oikeusministeriö asetti 28.11.2015 asiantuntijatyöryhmän selvittämään tarvittavia perustuslakimuutoksia ”siten, että lailla voidaan tarpeelliseksi katsottavien edellytysten täyttyessä säätää kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista luottamuksellisen viestin suojaan”.

Oikeusministerinä toimi asiantuntijaryhmän asettamisen aikana Jari Lindström. Vuorokautta ennen (27.11.2015) työryhmän toimeksiantoa hän ilmaisi mediassa turvapaikanhakijoiden olevan Suomelle turvallisuusriski – joskin hän vetosi puheissaan tuolloin henkilöihin kohdistuviin rikoksiin (raiskauksiin) kansallisen turvallisuuden sijasta. Rauhoittavana tekona näihin henkilöihin kohdistuvien rikoksien ehkäisyyn hän vakuutti ministeriön ”etsivän parhaillaan keinoja, joilla esille tulleisiin ongelmiin voitaisiin puuttua”.

Perlokutionaarisena tekona tämä antoi ministeriön asettaman työryhmän näkökulmalle jonkinasteista hyväksyttävyyttä. Se osa kansasta, joka tulkitsi kommentit ennakkoluuloja levittävänä ei kohdistanut epäluottamustaan mietintöön tuolloin tai myöhemminkään. Kritiikki kohdistui puhujaan ja hänen edustamaansa puolueeseen. Kansan tuen kasvattaminen lakimuutokselle turvallistamispuheella onnistui.

Itse mietinnössä ”Luottamuksellisen viestin salaisuus”, joka kansilehtineen päivineen on 78 sivuinen, sana ”turvallisuus” sen eri muodoissaan esiintyy hulppeat 127 kertaa (n. 1,6 mainintaa per sivu). Kun perustuslainkohdan tarkistuksen tarve on perusteltu nimenomaan turvallisuudella, on turvallistaminen illokutionaarisena puhetekona vaikuttanut kyseisen kohdan tarkastelun lähtökohtiin: Tarkastelun kytkeytyessä kansallisen turvallisuuden näkökulmaan, on lain tarkistaminen ohjautunut tarkastelemaan yksityisyyden suojan ongelmia siitä näkökulmasta, millaisia uhkia se jättää avoimeksi.

Tästä näkökohdasta tarkastellen työryhmä päätyy mietinnössään levittämään turvallisuuden käsitettä yhä laajemmaksi. Ei riitä, että määritellään konkreettinen, selkeä, yksilöitävä ja rikosepäilyn alainen toiminta, johon ennen on pitkälti nojauduttu ja jota juuri nyt pidetään ongelmallisena. Mietinnössä päädytäänkin esittämään sellaista perustuslain kirjaamisen muotoa, joka mahdollistaa yksityisen viestin salaisuuden rikkomisen silloinkin, kun havaitaan sellaista ”kansallista turvallisuutta [uhkaavaa toimintaa], joka ei ole edennyt niin pitkälle, että siihen voitaisiin kohdistaa konkreettinen ja yksilöity rikosepäily, tai jota ei ole säädetty rangaistavaksi”. Huomionarvoista on, ettei kansallista turvallisuutta itsessään määritellä kovin tarkoin. Epämääräiseksi ja hahmottomaksi jäävä käsitepari on altis kasvavalle määrälle muuttuvia tulkintoja poliittisen vallan muutosten mukaan.

Kuitenkin tästä tarkemmin määrittelemättömästä käsitteestä ”kansallisesta turvallisuudesta” juontuu laajempi tiedustelulainsäädännön paketti, johon kuuluvat siviilitiedustelu, sotilastiedustelu ja tiedustelun valvonta. Yli tuhatsivuinen lakikokonaisuus nojaa siihen, että perustuslain muutos menee läpi. Ymmärrettävämmin sana turvallisuus sen eri muodoissaan esiintyy esimerkiksi siviilitiedustelulainsäädännön mietinnössä 941 kertaa, joka kansilehtineen päivineen on 452 sivuinen (n. 2 kertaa per sivu). Siviilitiedustelulainsäädännön painopiste onkin sisäinen turvallisuus, joka kipeimmin kaipaa perustuslain muutosta ollakseen hyväksyttävästi säädettävissä oleva laki.

Pitkään ja kansainvälisesti kehittynyt turvallisuuspuhe on saanut aikaan koko suomalaisen yhteiskunnan muuttamiseen tähtäävän lakikokonaisuuden. Laki ei ole vielä astunut voimaan, mutta sen säätämisen kiireellisyyttä on perusteltu kuluneen hallituskauden aikana juuri turvallistamiseen nojaten. Turun puukkoisku innoitti viimein myös tasavallan presidentin ottamaan tiedustelulainsäädäntöön näkyvästi kantaa. Myös hän asettui tukemaan lakimuutosten tarvetta ja korosti niiden kiireellisyyttä.

 

Ydinkäsitteen kritiikistä epätasa-arvon kasvuun

Lakipaketti on saanut kuitenkin huomattavan suurta huomiota niin mediassa kuin siitä annettujen lausuntojen muodossa. Mielenkiintoista on, että yleisin kritiikki siviilitiedustelulaista annetuissa lausunnoissa kohdistui käsitepariin ”kansallinen turvallisuus” – siis juuri siihen, millä koko lakipakettia on alusta alkaen ajettu.

Vähemmälle huomiolle kritiikeissä jäi kansalaisten yhdenvertaisuus. Piraattipuolueen lausuntoon sain kuitenkin mahdutettua lauseen, joka tuo esiin yhden etnisen erottelun piirteen: Tiedustelulaissa yhdeksi hakukriteeriksi asetetettaisiin joidenkin aakkosmerkistöjen käyttö. Tämän lähemmäs etnistä erottelua ei tietoteknisin välinein juuri päästä. Aakkosmerkistön ollessa esimerkiksi arabiaa, venäjää tai kiinaa, järjestelmä hälyttäisi ja viesti voitaisiin ottaa tarkempaan syyniin. Saman on ilmeisesti tarkoitus tapahtua, jos viesti on kryptattu, eli salattu.

Kryptaus tuottaakin yhden omalaatuisen ongelman. Esimerkiksi laajasti käytössä oleva WhatsApp käyttää viestittelyssä päästä-päähän -salausta. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kaikki WhatsAppissa käyty keskustelu joutuisi hälytyksen alaiseksi, ja jonkun henkilön olisi kahlattava hälytykset läpi selvittäen, onko viestinnässä jotain turvallisuutta uhkaavaa. Äärimmillään tulkinta ulottuu perustuslaissa jo käsiteltyyn mahdolliseen kotirauhan rikkomiseen. Pommivitseistä, vallankumousmeemeistä ja vitsilläkin lauotuista “pitäisi varmaan käydä vierailulla” -kommenteista on syytä opetella pois jo nyt.

On huomattu, että turvaksi tarkoitetut toimenpiteet ovat alttiita kasvattamaan epätasa-arvoa. Tiivistetysti ne järjestelmät, joiden on tarkoitus luoda turvaa, tuottavat sitä vain joillekin samalla, kun sama järjestelmä tuottaa turvattomuutta toisille. Sallituista aakkosmerkistöstä poikkeavien tai salattujen viestintäkeinojen käyttö kuuluu yhteiskunnassa melko selkeästi rajattavien ryhmien toimintatavaksi. Näitä ryhmiä rajaa mm. äidinkieli, ikä (nuoret / nuoret aikuiset). Heitä voivat olla myös toimittajat tai tietokonealan harrastajat. Luvattu turvaksi markkinoitu järjestelmä on luomassa osalle ryhmistä enemmän tai vähemmän turvattomuutta.

Näihin teknisiin ratkaisuihin sisältyykin koko tiedustelulain suurin paradoksi. Mitä vähemmän suojattua viestintää käytät, arkipäiväisin ilmaisuin oikeilla aakkosmerkistöillä ja Suomen sisäisessä tietoliikenteessä, sitä pienemmällä todennäköisyydellä verkostoitunutkaan teko jää tiedustelun haaviin. Yhtään järjestäytyneemmälle rikollisorganisaatiolle tämä on täysi riemuvoitto: On turhaa etsiä yhä suojatumpaa viestintää, kun riittävän tavalliselta kuulostava tekstiviestittely riittää.

 

Turvallistamispuhe ongelmissa

Kaikesta kiireellisyyspuheesta huolimatta lakipaketin käsittely siirtynee syksyltä 2017 myöhemmin käsiteltäväksi. Osaltaan asiaan on voinut vaikuttaa turvallistamispuheen uskottavuuden heikentyminen: Turun iskun tekijästä oli tiedotettu viranomaisille asianmukaisesti. Tämä on herättänyt epäilyksiä siitä, kuinka tietomäärän lisääminen voi auttaa iskujen ehkäisyssä, mikäli jo nyt esitettyjä ja perusteltuja epäilyksiä ei kyetä tutkimaan.

Turvallistamispuheen hätätilaa kuvastaa myös poliisiviranomaisten pyrkimys osoittaa toiminnan tehokkuutta. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi Iltalehden haastattelussa syyskuussa 2017 poliisivoimien kyenneen estämään iskun, joka vaati paikallispoliisin, keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin yhteistyötä. MTV:n Rikospaikka tutki tapausta ja selvisi, että iskua uhannut tekijä oli kävellyt itse poliisiasemalle ja ilmiantanut itsensä.

Eduskuntapuolueet ovat pysytelleet melko hiljaa kansallisesta turvallisuudesta ja tiedustelulaista sen jälkeen, kun tieto poliisille menneistä vihjeistä tuli esiin. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen kertoi elokuun lopulla kutsuvansa eduskuntaryhmät syyskauden alussa neuvottelemaan tiedustelulain uudistuksesta. Hän vetosi tarvittavan enemmistön kasaan saamiseen, jotta tiedustelu saataisiin kiireellisenä läpi. Kiireelliseksi julistamiseen tarvittava 5/6 määräenemmistö vaatii opposition vahvaa tukea: kesäkuun 2017 jälkeen hallituksella on kansanedustajia 105, oppositiolla 94.

 

Tästä eteenpäin?

Olen kehottanut aiemmin lyhyessä blogikirjoituksessani toimimaan yksityisyyden suojan puolesta juuri nyt. Jos kuulut siihen joukkoon, jonka mielestä yksityisyydensuojalla on itseisarvonsa, on aika keskustella asiasta. Uhkakuviin siitä, mitä voi tapahtua, ellei yksityisyyden suojaan puututa, on valtava määrä perusteltuja vastaväitteitä. Joitain perusteluita löydät tästä kirjoituksesta. Linkkivinkeistä ja lähteistä löytyy perusteita argumentoinnin tueksi lisää.

Aiheen tiimoilta käytän Twitterissä hashtagia #suuauki. Olen kannustanut myös piraatteja käyttämään hashtagia aina, kun jaamme jotain yksityisyyden suojaa puoltavaa materiaalia. Tätä ei kuitenkaan ole tarkoitettu puolueviestinnän masinointiin tai poliittisten irtopisteiden keräämiseen: Tätä tilannetta ei kukaan voi yksin kääntää, vaan se vaatii laajaa ja näkyvää kansalaiskeskustelua. Kutsun jälleen jokaista teistä mukaan kääntämään keskustelu yksityisyyden suojan tarpeellisuuteen: Tiedustelulain valtavimmat ongelmat nojaavat oleellisimmilta osin juuri perustuslaillisten oikeuksiemme heikentämiseen.

Kun neuvottelut lakipaketin eteenpäin viemisestä kiireellisyyteen vedoten ovat käynnissä, eduskuntapuolueilta ei kannata odottaa aiheen tiimoilta suuria peliliikkeitä. Nyt on aika toimia ja vaikuttaa.

 

 

Kirsikaksi kakun päälle runo heille, joilla ei ole mitään salattavaa.

 

’I do not care what things they see,
Or where they look inside –
It matters not at all to me –
I have no things to hide.

 

’I do not care what things they know,
And neither, friend, should you –
I have no things to hide, and so,
I wonder why you do.

 

’I do not care,’ I proudly swore,
But when it came to share –
They changed what they were looking for.

 

And now I fucking care.’

 

  • Reddit-käyttäjältä Poem_for_your_sprog

 

 

Lisätietoja ja linkkivinkkejä argumentoinnin tueksi

 

Ranskassa Nizzan iskun tekijä pyysi tekstiviestitse lisää aseita ennen iskuaan: http://edition.cnn.com/2016/07/17/world/nice-attacker-mohamed-bouhlel-why/index.html

Journalistiliitto vetoaa lähdesuojan turvaamiseen tiedustelulainsäädännössä: http://journalistiliitto.fi/fi/lahdesuoja-turvattava-tiedustelulainsaadannossa/

Väite: WTC-iskut olisi ollut estettävissä, jos tietoa olisi kerätty vähemmän, kevyemmällä ratkaisulla: http://www.zdnet.com/article/nsa-whistleblowers-security-thinthread-largest-failure-in-nsa-history/

Suomen poliisivoimat käyttäneet jo nykyisiä tiedusteluoikeuksia väärin: http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708302200361720_u0.shtml

Salaisten telepakkokeinojen lukumääriä vuosina 2010 – 2015. Liikutaan tuhansissa. Tilastojen numerot eivät kerro koko totuutta: Dokumentoidaan toteutuneiden lupahakemusten kautta. Yksittäinen hakemus voi koskettaa useiden liittymien valvontaa (avataan myös dokumentissa):  http://intermin.fi/documents/1410869/4113506/68287_sisaministerion_kertomus_salaiset_pakkokeinot_ja_tiedonhankintakeinot_2015.pdf/79827070-931e-4626-ab7c-619f44e14c94

Microsoftin toimitusjohtaja kommentoi kansallisen turvallisuuden varjolla ajettavaa yksityisyyden suojan heikennystä: ”Nadella said tech companies understood the need for national security, but added: ”If in that context we sacrifice our enduring value around privacy, then I think as a society we will regret it.”: http://www.businessinsider.com/microsoft-ceo-satya-nadella-regret-sacrificing-privacy-for-security-2017-9?r=US&IR=T&IR=T

Ihmisoikeus professori Martin Scheinin: “Pahimmillaan ylilyönnit terrorismin vastatoimien alalla kääntyvät terrorismin kasvualustaksi, jos ne aiheuttavat ihmisoikeusloukkauksia, vieraantumista ja katkeroitumista.”:  https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005390841.html

Supon mukaan kesäkuussa 2017 tarkkailussa yli 350 henkilöä, kun vielä helmikuussa määrä oli noin 300. Jos määrä on näin hyvin kasvava jo nykyisen lain puitteissa, kuinka perusteltua on yksityisyyttä heikentää tarkkailun lisäämiseksi? https://yle.fi/uutiset/3-9670375

Effin (Electronic Frontier Finland) lausunto perustuslakimuutosesityksestä: https://effi.org/verkkotiedustelu-perustuslaki-om

Piraattipuolueen lausunto perustuslakimuutosesityksestä: https://piraattipuolue.fi/2017/01/13/lausunto-oikeusministerion-mietintoon-luottamuksellisen-viestin-salaisuudesta/

Entinen Supon ja Euroopan siviilitiedustelun johtaja pitää kansallisen turvallisuuden tarkkaa määrittelemistä mahdottomana: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005399864.html

 

 

Lähteet:

1 https://www.netn.fi/files/netn172-15.pdf
2 https://fi.wikipedia.org/wiki/Syyskuun_11._päivän_terroriteot
3https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/45418/paasykoekirja.pdf?sequence=3 s. 116 – 117
4 http://www.nato.int/cps/ic/natohq/topics_110496.htm#
5 https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato#J.C3.A4senvaltiot
6 https://www.gpo.gov/fdsys/pkg/BILLS-107hr3162enr/pdf/BILLS-107hr3162enr.pdf
7 Esim. Micheal Morell kertoessa haastattelussa, ettei NSA vakoile yhdysvaltalaisia: https://www.cbsnews.com/news/former-cia-deputy-director-nsa-is-not-spying-on-americans/ , Micheal Morellin ollessa mm. entinen CIA:n apulaisjohtaja https://en.wikipedia.org/wiki/Michael_Morell
8 http://www.datagraver.com/case/people-killed-by-terrorism-per-year-in-western-europe-1970-2015
9 http://edition.cnn.com/2013/11/04/world/europe/spain-train-bombings-fast-facts/index.html vrt. 8
10 https://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Behring_Breivik vrt 8
11 https://yle.fi/uutiset/3-9789430
12 https://www.nytimes.com/interactive/2016/05/22/world/europe/europe-right-wing-austria-hungary.html
13http://www.fesdc.org/fileadmin/user_upload/publications/RightwingPopulism.pdf
14 https://www.theguardian.com/law/2016/dec/21/eus-highest-court-delivers-blow-to-uk-snoopers-charter
15https://www.theregister.co.uk/2016/01/20/human_rights_court_rules_mass_surveillance_illegal/
16 https://www.justsecurity.org/36098/era-mass-surveillance-emerging-europe/
17 https://theintercept.com/2015/11/18/terrorists-were-already-known-to-authorities/
18 http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410869/suomi-tarvitsee-siviilitiedustelua-kansallisen-turvallisuuden-suojaamiseen
19 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002928472.html
20 http://alusta.uta.fi/juttuset/2017/08/30/oikeistopopulisti-lupaa-pelastusta-ja-vetoaa-kokemukseen.html
21 https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/27ebb554-f57c-4903-873e-3af5f3dec8c7/0e6cc27d-2d9a-4f55-b2b5-0a0bede0459a/LAUSUNTOPYYNTO_20170517224503.pdf
22 https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/1146.aspx
23 https://yle.fi/uutiset/3-8486407
24https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79759/SM_08_2017_Siviilitiedostelulainsaadanto.pdf?sequence=1
25https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79757/PLM_Ehdotus%20sotilastiedustelua%20koskevaksi%20lainsaadannoksi.pdf?sequence=1
26https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/ekj_1+2017.pdf
27 http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/paaministerilta-kova-uutispommi-juha-sipila-haluaa-tiedustelulakien-perustuslakimuutoksen-lapi-kiireellisena/756788/
28 https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_isku_2017
29 https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/227967-sauli-niinisto-tiedustelulainsaadannon-asiassa-taytyy-nyt-toimia-ripeasti
30 http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/kiirehditty-tiedustelulaki-lykkaantyi-yllattaen-6675163
31 https://yle.fi/uutiset/3-9792084
32 https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201709152200395087_u0.shtml
33 https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/rikospaikka-paljastaa-mista-poliitikkoihin-kohdistuneessa-iskusuunnitelmassa-oli-kyse-tarkoitus-oli-kylvaa-tuhoa-kokoomuksen-puoluekokouksessa-2012/6583018#gs.ZCLfjfQ
34 http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2394248
35 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#a731-1999
36https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/eduskuntaryhmat/Sivut/default.aspx
37 http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/ministerit
38 http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243764-suu-auki-yksityisyyden-puolesta

]]>
1 http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tuli-uhka#comments Kansallinen turvallisuus Perustuslaki Terrorismi Uhka Yksityisyys Sun, 08 Oct 2017 13:10:30 +0000 Jonna Purojärvi http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tuli-uhka
Suu auki yksityisyyden puolesta! http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243764-suu-auki-yksityisyyden-puolesta <p>Tiedustelulaki on siirtymässä syksyltä alkuvuoteen käsiteltäväksi. Lain myötä yksityisyyden suoja aiotaan romuttaa kansallisen turvallisuuden nimissä.&nbsp;</p><p>Lakipakettia on kritisoitu laajasti useiden asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen toimesta. Erityisesti kritiikkiä on annettu &quot;kansalliseen turvallisuuteen&quot; vetoamisesta, minkä merkitystä ei lopulta tarkenneta tai rajata mietinnöissä selkeästi.</p><p>Viranomaistahot ovat painottaneet kiireellistä lainsäätämistä. Kun Turun iskun jälkeen selvisi, että tekijästä oli jo ilmoitettu viranomaisille, heräsi laajempi kritiikki: Jos jo olemassaolevan tiedon valossa ei saada epäillyttäviä tekijöitä kiinni, kuinka tietomäärän massiivinen kasvattaminen auttaa tilannetta?&nbsp;</p><p>Pian saimme uutisia siitä, kuinka tiedustelutyön avulla oli saatu estettyä poliittisiin päättäjiin kohdistettu isku. Poliisiylijohtaja antoi niukasti tietoa tapahtuneesta, joskin myöntäen, että tapauksesta on jo joitain vuosia aikaa. MTV tutki väitteitä ja selvisi, että tämä massiiviseksi kuvailtu operaatio onnistui, koska tekijä ilmiantoi itsensä ja käveli poliisiasemalle tunnustamaan aikeensa.</p><p>Tiedustelulaki ja sen oikeutus kajota yksityisyydensuojaan on juuri nyt heikoilla kantamilla. Eduskuntapuolueet ovat valtavan metelin jälkeen vaienneet aiheesta. Hiljaisuus tarjoaa nyt mahdollisuuden keskustelun uudelleen määrittämisen yksityisyyden suojaa puoltavaksi.</p><p>Jos tämän hiljaisuuden aikana heittäytyy passiiviseksi mistä tahansa syystä, ei ole mitään takeita saada vastaavaa tilaisuutta puolustaa oikeutta yksityisyyteemme. Mikäli millään tasolla kuulut, arvon lukija, yksityisyyden puolustajiin, nyt on aika avata suusi. Keskustele, kirjoita ja jaa tietoa yksityisyyden tarpeellisuudesta. Ilmaise tarvetta taiteen muodossa musiikilla, sarjakuvilla tai runoilla. Käytä kontaktejasi, kannusta tuttujasi sekä pidä aihetta pinnalla.&nbsp;</p><p>Mitä ikinä keinosi ovatkaan, nyt on aika kääntää keskustelu oikeuksistamme kiinnipitämiseen.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiedustelulaki on siirtymässä syksyltä alkuvuoteen käsiteltäväksi. Lain myötä yksityisyyden suoja aiotaan romuttaa kansallisen turvallisuuden nimissä. 

Lakipakettia on kritisoitu laajasti useiden asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen toimesta. Erityisesti kritiikkiä on annettu "kansalliseen turvallisuuteen" vetoamisesta, minkä merkitystä ei lopulta tarkenneta tai rajata mietinnöissä selkeästi.

Viranomaistahot ovat painottaneet kiireellistä lainsäätämistä. Kun Turun iskun jälkeen selvisi, että tekijästä oli jo ilmoitettu viranomaisille, heräsi laajempi kritiikki: Jos jo olemassaolevan tiedon valossa ei saada epäillyttäviä tekijöitä kiinni, kuinka tietomäärän massiivinen kasvattaminen auttaa tilannetta? 

Pian saimme uutisia siitä, kuinka tiedustelutyön avulla oli saatu estettyä poliittisiin päättäjiin kohdistettu isku. Poliisiylijohtaja antoi niukasti tietoa tapahtuneesta, joskin myöntäen, että tapauksesta on jo joitain vuosia aikaa. MTV tutki väitteitä ja selvisi, että tämä massiiviseksi kuvailtu operaatio onnistui, koska tekijä ilmiantoi itsensä ja käveli poliisiasemalle tunnustamaan aikeensa.

Tiedustelulaki ja sen oikeutus kajota yksityisyydensuojaan on juuri nyt heikoilla kantamilla. Eduskuntapuolueet ovat valtavan metelin jälkeen vaienneet aiheesta. Hiljaisuus tarjoaa nyt mahdollisuuden keskustelun uudelleen määrittämisen yksityisyyden suojaa puoltavaksi.

Jos tämän hiljaisuuden aikana heittäytyy passiiviseksi mistä tahansa syystä, ei ole mitään takeita saada vastaavaa tilaisuutta puolustaa oikeutta yksityisyyteemme. Mikäli millään tasolla kuulut, arvon lukija, yksityisyyden puolustajiin, nyt on aika avata suusi. Keskustele, kirjoita ja jaa tietoa yksityisyyden tarpeellisuudesta. Ilmaise tarvetta taiteen muodossa musiikilla, sarjakuvilla tai runoilla. Käytä kontaktejasi, kannusta tuttujasi sekä pidä aihetta pinnalla. 

Mitä ikinä keinosi ovatkaan, nyt on aika kääntää keskustelu oikeuksistamme kiinnipitämiseen. 

]]>
21 http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243764-suu-auki-yksityisyyden-puolesta#comments Perustuslaki Suu auki Tiedustelulaki Yksityisyys Sun, 01 Oct 2017 16:48:01 +0000 Jonna Purojärvi http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243764-suu-auki-yksityisyyden-puolesta
Salattua julkisuutta http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242908-salattua-julkisuutta <p>Vappuna 2003, juuri kun olin päässyt eduskuntaan, sairastuin virtsarakon syöpään, ja tähystykset, höyläykset ja BCG-huuhtelut alkoivat. Yritin viedä sairauslomatodistusta eduskunnan kansliaan, josta minut opastettiin kohteliaasti ulos, ja varoitettiin, että jos jätän sairauslomatodistukseni heille, siitä tulee julkinen asiakirja, ja syöpäni on pian julkisuudessa.</p><p>Olin ... hämmentynyt, ja tajusin vasta myöhemmin törmänneeni eduskunnan sisäsyntyiseen avoimuuden ja yksityisyyden ristiriitaan. Koska kansanedustajien sairaudet ovat heidän yksityisasioitaan, eduskunta ei halua tietää niistä. Ilmoitus poissaolosta terveyssyistä riittää.</p><p>Viime päivinä eduskunnan ristiriitainen suhde julkisuuteen ja yksityisyyteen on noussut&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005363066.html">julkiseen&nbsp;keskusteluun</a>, kun eduskunta kieltäytyi luovuttamasta eduskunnan vierailijalistoja toimittajille. Mutta kun korkein hallinto-oikeus oli linjannut, että eduskunnan vierailijalistat ovat lähtökohtaisesti julkisia, eduskunta alkoi tuhota vierailijalistat päivittäin heti kun talo on illalla tyhjä. Edes saman päivän vierailijalistoja ei ole niitä kysyneille annettu.</p><p>Tilanne on kieltämättä omituinen. Käytännössä eduskunta on päättänyt, että se ei aio noudattaa korkeimman hallinto-oikeuden tuomiota. Nimenomaan eduskunnan ei luulisi toiminnallaan rapauttavan säätämiensä lakien perusteella päätöksiä tekevän oikeuslaitoksen legitimiteettiä.</p><p>Vääntöä on jatkunut jo vuodesta 2014, jolloin eduskunta käsitteli&nbsp;<a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/70">tekijänoikeuksia koskevaa kansalaisaloitetta</a>, ja tiedon avoimuutta ja kansalaisaloitteita edistävä&nbsp;<a href="https://avoinministerio.fi/">Avoin Ministeriö</a>&nbsp;-yhdistys pyysi eduskunnan vierailijalistoja yhden viikon ajalta selvittääkseen, mitkä järjestöt ja yritykset olivat käyneet eduskunnassa lobbaamassa kansanedustajia. Avoimen Ministeriön yhteyshenkilön, Joonas Pekkasen sanoin: &rdquo;Lobbarirekisterin puuttuessa ei tiedetä, kuinka paljon lobbareiden kanssa vietetään aikaa.&rdquo;</p><p>Vieraslistoilla on väliä. Esimerkiksi vaalirahoituskohun selvittelyssä&nbsp;<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/200907119912167_uu.shtml?_ga=2.54483944.1372883245.1505297265-1082545203.1480498963">tapaamisten osallistujaluetteloilla oli oma roolinsa</a>.</p><p>Silti tässäkin asiassa on vähintään ne kaksi puolta, jotka on hyvä muistaa, kun eduskunnan vierailijalistat todennäköisesti jonain päivänä avataan. Jo pelkästään eduskunnan kömpelö viestintä on taannut sen, ettei painetta listojen avaamiseksi voi sivuuttaa.</p><p>Lähtökohtana on se, että avoimessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus tietää, miten meihin kansanedustajiin yritetään vaikuttaa eli minkä intressiryhmien edustajia työssämme tapaamme. Miten muuten äänestäjät voisivat arvioida meidän toimintaamme ja riippumattomuuttamme?</p><p>Kaikki kansanedustajien vieraat eivät kuitenkaan ole lobbareita, vaan osa on yksityishenkilöitä, jotka syystä tai toisesta haluavat tavata kansanedustajan.</p><p>Eduskunnassa onkin katsottu, että vierailijalistat ovat henkilörekisteri, jota koskee henkilötietolaki, jonka mukaan henkilörekisteriä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten se on alkujaan kerätty, minkä jälkeen ne on tuhottava. Ja vierailijalistat on kerätty sitä varten, että esimerkiksi evakuointitilanteessa tiedetään, keitä talossa on, ja kenen vieraita kokoontumispaikalta puuttuvat henkilöt ovat.</p><p>Asiakirjojen käyttötarkoitus ei kuitenkaan vaikuta siihen, ovatko ne julkisia vai eivät. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan eduskunnan kävijätiedot ovat nimenomaan julkisia, ja niitä koskee julkisuuslaki. Oikeus saada tietoja viranomaisten julkisista asiakirjoista on perusoikeus, jota voi rajoittaa vain lailla.</p><p>Joka tapauksessa, jos vierailijalistat avataan, eduskunnassa kävijöitä on etukäteen informoitava siitä ennen vierailua, jotta he voivat halutessaan perua tulonsa estääkseen nimensä päätymisen julkisuuteen.</p><p>Miksi kaikki eivät halua muiden tietävän, että he ovat käyneet eduskunnassa tapaamassa esimerkiksi edustaja Kasvia? Kansanedustajilla käy myös sellaisia vieraita, joiden omalle tai läheisten turvallisuudelle, maineelle tai oikeudenkäynnille tapaamisen leviäminen julkisuuteen voi olla todellinen tai kuviteltu riski. Tällaisia vieraita voivat olla esimerkiksi itsensä viranomaisten tai vakuutusyhtiöiden kaltoin kohtelemiksi kokemat henkilöt. Tai turvapaikan Suomesta saaneet henkilöt, joiden läheisiä lähtömaan viranomaiset vainoavat. Tai mielenterveyskuntoutujat. Tai lastensa huoltajuudesta oikeudessa riitelevät. Tai narsistin uhrit. Tai lastensuojelun &rdquo;asiakkaat&rdquo;. Tai seksityöläiset. Tai julkishallinnon työntekijät, jotka kertovat työnsä epäkohdista. Tai löytämästään tietoturvahaavoittuvuudesta huolestuneet it-ammattilaiset. Tai &hellip; Kansanedustajalle ei mikään inhimillinen ole vierasta.</p><p>Esimerkit eivät ole kuvittellisia; Kaikki eivät toki ole osuneet omalle kohdalle, mutta kaikista olen vähintään kuullut. Usein tällaiseen tapaamiseen liittyy vaatimus, ettei esimerkiksi työnantaja tai viranomainen saa siitä tietää. Asiaan voi esimerkiksi puheessa tai lakialoitteessa viitata vain yleisellä tasolla.</p><p>Mikä siis ratkaisuksi? Tulisiko eduskunnan vieraille antaa mahdollisuus ilmoittaa nimen kirjaamisen yhteydessä, ettei heidän tietojaan saa julkistaa? Julkisuuslain perusteella tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.</p><p>Ehkä meidät edustajat pitäisi velvoittaa itse julkistamaan tapaamisemme. Se voisi toimia paremmin. Tämä ottaisi huomioon myös sen, että kansanedustajat tapaavat ihmisiä myös eduskuntatalon ulkopuolella.</p><p>Toki silloinkin tavatulta henkilöltä pitäisi saada lupa nimen ja toimen julkaisuun, mieluiten ennen tapaamista, jotta hän voi halutessaan perua tapaamisen ja keskustella asian puhelimessa tai sähköpostitse. Niin, pitäisikö itse asiassa myös puhelutiedot ja sähköpostien tunnistetiedot julkistaa?</p><p>Yksi vaihtoehto voisi olla lobbausrekisteri, johon lobbarin olisi ilmoittauduttava, jos hän haluaa työn puolesta tavata kansanedustajia. Rekisteriin kirjattaisiin tapaamisten ajankohdat ja tavatut edustajat. Ongelmana olisivat valvonta ja sanktiot. Mikä ylipäätään on lobbausta? Toisen edustajan lobbari voi olla toisen edustajan opiskelukaveri.</p><p>Mikään rekisteri ei ole aukoton. Viime kädessä äänestäjien on pakko luottaa valitsemiensa kansanedustajien arviointikykyyn. Jokainen edustaja joutuu jo nyt aina joskus arvioimaan, onko tapaamista pyytävällä kansalaisella oikeasti niin arkaluontoista asiaa, että tapaaminen on paras hoitaa kahvilassa eduskunnan ulkopuolella ja jättää nimet pois vierailijalistalta.</p><p>Joka tapauksessa tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden aloittaa omien lobbaritapaamisteni julkinen raportointi twitterissä&nbsp;<a href="https://twitter.com/jyrkikasvi">@jyrkikasvi</a>&nbsp;Lupaan tehdä tapaamisista puolivuosittain myös yhteenvedot nettisivujeni blogiin. Asia on ollut jo pitkään mielessä, mutta laiskuus on vienyt voiton, tähän asti. Esimerkiksi eilen tapasin eduskunnassa&nbsp;<a href="https://rufuspollock.com/">Rufus Pollockin</a>&nbsp;ja tiedon avaamista edistävän Open Knowledge Finland -yhdistyksen toiminnanjohtaja Teemu Ropposen. Tänään tapasin&nbsp;<a href="https://ficom.fi/">D</a>NA:n&nbsp;Anna Anttisen ja Vesa Vuotin. Tapaamisen aiheena olivat tiedustelulait.</p><p>Käy vieraslistojen julkisuuden kanssa miten tahansa, arvelen monien edustajien ottavan käyttöön vanhan konstin. Kaikkia vieraita ei nytkään tavata eduskunnassa, etenkään sellaisia, jotka eivät syystä tai toisesta halua tulla nähdyksi eduskuntatalossa tai kyseisen kansanedustajan seurassa. Usein tällaiset keskustelut käydään kahviloissa eduskuntatalon lähettyvillä. Mutta jos tapaamisen luottamuksellisuus halutaan varmistaa kunnolla, tapaamistapaikkana voi olla vaikka tuttavan kesämökki. Etenkin, kun muistaa jättää kännykät, tabletit ja läppärit kotiin.</p><p>[Korjattu DNA FiComin tilalle]</p> Vappuna 2003, juuri kun olin päässyt eduskuntaan, sairastuin virtsarakon syöpään, ja tähystykset, höyläykset ja BCG-huuhtelut alkoivat. Yritin viedä sairauslomatodistusta eduskunnan kansliaan, josta minut opastettiin kohteliaasti ulos, ja varoitettiin, että jos jätän sairauslomatodistukseni heille, siitä tulee julkinen asiakirja, ja syöpäni on pian julkisuudessa.

Olin ... hämmentynyt, ja tajusin vasta myöhemmin törmänneeni eduskunnan sisäsyntyiseen avoimuuden ja yksityisyyden ristiriitaan. Koska kansanedustajien sairaudet ovat heidän yksityisasioitaan, eduskunta ei halua tietää niistä. Ilmoitus poissaolosta terveyssyistä riittää.

Viime päivinä eduskunnan ristiriitainen suhde julkisuuteen ja yksityisyyteen on noussut julkiseen keskusteluun, kun eduskunta kieltäytyi luovuttamasta eduskunnan vierailijalistoja toimittajille. Mutta kun korkein hallinto-oikeus oli linjannut, että eduskunnan vierailijalistat ovat lähtökohtaisesti julkisia, eduskunta alkoi tuhota vierailijalistat päivittäin heti kun talo on illalla tyhjä. Edes saman päivän vierailijalistoja ei ole niitä kysyneille annettu.

Tilanne on kieltämättä omituinen. Käytännössä eduskunta on päättänyt, että se ei aio noudattaa korkeimman hallinto-oikeuden tuomiota. Nimenomaan eduskunnan ei luulisi toiminnallaan rapauttavan säätämiensä lakien perusteella päätöksiä tekevän oikeuslaitoksen legitimiteettiä.

Vääntöä on jatkunut jo vuodesta 2014, jolloin eduskunta käsitteli tekijänoikeuksia koskevaa kansalaisaloitetta, ja tiedon avoimuutta ja kansalaisaloitteita edistävä Avoin Ministeriö -yhdistys pyysi eduskunnan vierailijalistoja yhden viikon ajalta selvittääkseen, mitkä järjestöt ja yritykset olivat käyneet eduskunnassa lobbaamassa kansanedustajia. Avoimen Ministeriön yhteyshenkilön, Joonas Pekkasen sanoin: ”Lobbarirekisterin puuttuessa ei tiedetä, kuinka paljon lobbareiden kanssa vietetään aikaa.”

Vieraslistoilla on väliä. Esimerkiksi vaalirahoituskohun selvittelyssä tapaamisten osallistujaluetteloilla oli oma roolinsa.

Silti tässäkin asiassa on vähintään ne kaksi puolta, jotka on hyvä muistaa, kun eduskunnan vierailijalistat todennäköisesti jonain päivänä avataan. Jo pelkästään eduskunnan kömpelö viestintä on taannut sen, ettei painetta listojen avaamiseksi voi sivuuttaa.

Lähtökohtana on se, että avoimessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus tietää, miten meihin kansanedustajiin yritetään vaikuttaa eli minkä intressiryhmien edustajia työssämme tapaamme. Miten muuten äänestäjät voisivat arvioida meidän toimintaamme ja riippumattomuuttamme?

Kaikki kansanedustajien vieraat eivät kuitenkaan ole lobbareita, vaan osa on yksityishenkilöitä, jotka syystä tai toisesta haluavat tavata kansanedustajan.

Eduskunnassa onkin katsottu, että vierailijalistat ovat henkilörekisteri, jota koskee henkilötietolaki, jonka mukaan henkilörekisteriä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten se on alkujaan kerätty, minkä jälkeen ne on tuhottava. Ja vierailijalistat on kerätty sitä varten, että esimerkiksi evakuointitilanteessa tiedetään, keitä talossa on, ja kenen vieraita kokoontumispaikalta puuttuvat henkilöt ovat.

Asiakirjojen käyttötarkoitus ei kuitenkaan vaikuta siihen, ovatko ne julkisia vai eivät. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan eduskunnan kävijätiedot ovat nimenomaan julkisia, ja niitä koskee julkisuuslaki. Oikeus saada tietoja viranomaisten julkisista asiakirjoista on perusoikeus, jota voi rajoittaa vain lailla.

Joka tapauksessa, jos vierailijalistat avataan, eduskunnassa kävijöitä on etukäteen informoitava siitä ennen vierailua, jotta he voivat halutessaan perua tulonsa estääkseen nimensä päätymisen julkisuuteen.

Miksi kaikki eivät halua muiden tietävän, että he ovat käyneet eduskunnassa tapaamassa esimerkiksi edustaja Kasvia? Kansanedustajilla käy myös sellaisia vieraita, joiden omalle tai läheisten turvallisuudelle, maineelle tai oikeudenkäynnille tapaamisen leviäminen julkisuuteen voi olla todellinen tai kuviteltu riski. Tällaisia vieraita voivat olla esimerkiksi itsensä viranomaisten tai vakuutusyhtiöiden kaltoin kohtelemiksi kokemat henkilöt. Tai turvapaikan Suomesta saaneet henkilöt, joiden läheisiä lähtömaan viranomaiset vainoavat. Tai mielenterveyskuntoutujat. Tai lastensa huoltajuudesta oikeudessa riitelevät. Tai narsistin uhrit. Tai lastensuojelun ”asiakkaat”. Tai seksityöläiset. Tai julkishallinnon työntekijät, jotka kertovat työnsä epäkohdista. Tai löytämästään tietoturvahaavoittuvuudesta huolestuneet it-ammattilaiset. Tai … Kansanedustajalle ei mikään inhimillinen ole vierasta.

Esimerkit eivät ole kuvittellisia; Kaikki eivät toki ole osuneet omalle kohdalle, mutta kaikista olen vähintään kuullut. Usein tällaiseen tapaamiseen liittyy vaatimus, ettei esimerkiksi työnantaja tai viranomainen saa siitä tietää. Asiaan voi esimerkiksi puheessa tai lakialoitteessa viitata vain yleisellä tasolla.

Mikä siis ratkaisuksi? Tulisiko eduskunnan vieraille antaa mahdollisuus ilmoittaa nimen kirjaamisen yhteydessä, ettei heidän tietojaan saa julkistaa? Julkisuuslain perusteella tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.

Ehkä meidät edustajat pitäisi velvoittaa itse julkistamaan tapaamisemme. Se voisi toimia paremmin. Tämä ottaisi huomioon myös sen, että kansanedustajat tapaavat ihmisiä myös eduskuntatalon ulkopuolella.

Toki silloinkin tavatulta henkilöltä pitäisi saada lupa nimen ja toimen julkaisuun, mieluiten ennen tapaamista, jotta hän voi halutessaan perua tapaamisen ja keskustella asian puhelimessa tai sähköpostitse. Niin, pitäisikö itse asiassa myös puhelutiedot ja sähköpostien tunnistetiedot julkistaa?

Yksi vaihtoehto voisi olla lobbausrekisteri, johon lobbarin olisi ilmoittauduttava, jos hän haluaa työn puolesta tavata kansanedustajia. Rekisteriin kirjattaisiin tapaamisten ajankohdat ja tavatut edustajat. Ongelmana olisivat valvonta ja sanktiot. Mikä ylipäätään on lobbausta? Toisen edustajan lobbari voi olla toisen edustajan opiskelukaveri.

Mikään rekisteri ei ole aukoton. Viime kädessä äänestäjien on pakko luottaa valitsemiensa kansanedustajien arviointikykyyn. Jokainen edustaja joutuu jo nyt aina joskus arvioimaan, onko tapaamista pyytävällä kansalaisella oikeasti niin arkaluontoista asiaa, että tapaaminen on paras hoitaa kahvilassa eduskunnan ulkopuolella ja jättää nimet pois vierailijalistalta.

Joka tapauksessa tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden aloittaa omien lobbaritapaamisteni julkinen raportointi twitterissä @jyrkikasvi Lupaan tehdä tapaamisista puolivuosittain myös yhteenvedot nettisivujeni blogiin. Asia on ollut jo pitkään mielessä, mutta laiskuus on vienyt voiton, tähän asti. Esimerkiksi eilen tapasin eduskunnassa Rufus Pollockin ja tiedon avaamista edistävän Open Knowledge Finland -yhdistyksen toiminnanjohtaja Teemu Ropposen. Tänään tapasin DNA:n Anna Anttisen ja Vesa Vuotin. Tapaamisen aiheena olivat tiedustelulait.

Käy vieraslistojen julkisuuden kanssa miten tahansa, arvelen monien edustajien ottavan käyttöön vanhan konstin. Kaikkia vieraita ei nytkään tavata eduskunnassa, etenkään sellaisia, jotka eivät syystä tai toisesta halua tulla nähdyksi eduskuntatalossa tai kyseisen kansanedustajan seurassa. Usein tällaiset keskustelut käydään kahviloissa eduskuntatalon lähettyvillä. Mutta jos tapaamisen luottamuksellisuus halutaan varmistaa kunnolla, tapaamistapaikkana voi olla vaikka tuttavan kesämökki. Etenkin, kun muistaa jättää kännykät, tabletit ja läppärit kotiin.

[Korjattu DNA FiComin tilalle]

]]>
4 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242908-salattua-julkisuutta#comments Kotimaa Eduskunta Julkisuuslaki Yksityisyys Fri, 15 Sep 2017 13:54:39 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242908-salattua-julkisuutta
Pitäkääpä vaan huolta omista asioistanne http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241160-pitakaapa-vaan-huolta-omista-asioistanne <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/k5GUnlvOTAY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/k5GUnlvOTAY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Viime kuukausina useampaakin julkisuuden henkilöä on riepoteltu mediassa ja somessa milloin minkäkin yksityiselämään liittyvän kohun takia. Viimeisin paljastus tapahtui pari päivää sitten, kun Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto paljasti vaimonsa hakevan eroa. Rivien välistä ei ole vaikeaa lukea, että Aalto oli jäänyt kiinni pettämisestä ja suhde kariutui siihen.</p><p>Nyt olisi tietysti helppoa kurmottaa Aaltoa samalla tavalla, kuin muitakin parisuhdesotkuissa ja tekstarikohuissa ryvettyneitä poliitikkoja ja julkkiksia on ryöpytetty. Houkutus nälväistä puhtoisten arvojen puoluetta johtavaa Aaltoa tai hänen radikaalisfeministiä syrjähyppyään, on äärimmäisen suuri ja moni on siihen houkutukseen jo langennutkin. Molemmilta löytyy sosiaalisesta mediasta tavaraa, joiden avulla heitä voisi repiä kölin alta viimeisen päälle huolella, jos haluaisi.&nbsp;</p><p>Mutta asiapa ei minulle kuulu, eikä se kuulu sinullekaan. Heidän yksityiselämänsä parisuhdekiemuroineen ei kuulu minulle sen enempää kuin minun yksityisasiani heille. Olen itse asiassa lopen kyllästynyt siihen, että toisten ihmisten yksityiselämää ruoditaan skandaalinnälkäisten ihmisten loputtoman mielenkiinnon ruokkimana mediassa ja muutenkin julkisesti. Yksikään poliitikko tai julkkis ei ole sitoutunut mihinkään sopimukseen, jossa luovuttaisivat yksityisasiansa koko kansan ruodittaviksi, eikä ole oikein pakottaa heitä yksityisen likapyykin julkiseen pesemiseen, joka todennäköisesti murskaisi henkisesti suurimman osan meistä tavallisista sukankuluttajista.</p><p>Sen verran tosin on noteerattava, kuinka vähällä mediamyllytyksellä Aalto on päässyt, jos verrataan vaikka Ilkka Kanervan tekstarikohuun tai Halla-ahon syrjähyppyyn. Ei, vaikka kyseessä on tismalleen verrattavissa oleva tapaus, jossa ei ole tapahtunut rikosta, kaikki tapausten aktiiviset osapuolet ovat olleet oikeustoimikelpoisia aikuisia ja mukana vapaasta tahdostaan.</p><p>Toki voi olla, että journalismin laatu kautta mediakentän on muuttunut pysyvästi ja tulevaisuuden kohuja käsitellä samalla periaatteella. Jos näin on, niin hieno juttu! Toivotaan, että linja pitää jatkossakin. Ikävä kyllä pari viime vuotta ei anna paljoa toivoa siitä, että toimittajakunta keskimäärin pystyisi neutraaliin tiedonvälitykseen, muutamaa ammattieettisesti ylivertaista toimittajaa lukuun ottamatta.</p><p>Yllätyksettömästi Vihreiden kenttäväki sekä puolueaktiivit ovat nyt yllättävän ymmärtäviä puheenjohtajaansa kohtaan. Yhtäkkiä sympatiaa on löytynyt poliitikkojen yksityiselämän suhteen varsin paljon, vaikka viime vuodet omia ylivertaisia arvojaan ja puhtoista moraalista ylemmyyttään ylikorostanut Vihreät on ryöpyttänyt kilpailevien puolueiden poliitikkoja pienimmästäkin rasahduksesta. Ei kuulu Vihreiden nuorten ja muiden niinistöläisten some-huutoa arvoista tai mitään muutakaan hyvesignalointia, kun oma kultapoika maalasi itsensä nurkkaan. Eikä tietysti pidäkään, ei Vihreiltä eikä keneltäkään muultakaan.</p><p>Ei näkynyt malttia saati kunnioitusta yksityisyyttä kohtaan myöskään silloin, kun vasemmistolaisten ja feministien kolonnat raivosivat seksismistä ja naisvihasta Haippirinki- ja Sisäpiiri 2.0-kohujen aikaan. Samat ihmiset kuitenkin muistavat naukua yksityisyyden perään aina, kun esimerkiksi feministien suljetuista FB-ryhmistä vuotaa kuvakaappauksia netin keskustelufoorumeille anonyymien ruodittaviksi.</p><p>Haippiringin kohdalla roviot sytytettiin välittömästi ja liekeissä paloi myös syyttömiä, kun journalisteilla oli kiireempi raatelemaan haaskaa kuin tarkastamaan, mitä itse asiassa on tapahtunut. Sisäpiiri 2.0 taas oli joidenkin julkkisten viestiryhmä, josta oli vuotanut yksityiseksi tarkoitettuja viestejä medialle. Ja taas oli Totenkopf-feministeillä kiire polttomerkitsemään sosiokulttuurisia ali-ihmisiä miettimättä tippaakaan sitä, olisiko meillä kaikilla sittenkin oikeus yksityisyyteen vaikka ajatuksemme eivät välttämättä miellyttäisikään näitä oikeamielisiä?&nbsp;</p><p>Kukaan meistä ei ole aina ole poliittisesti korrekti tai toteuta jotain feministisen eugeniikan tai filosofian ihannetta täydellisestä zen-mutantista, jonka sanomisista ei kukaan voisi koskaan ottaa itseensä, tai jonka tekemisiä kaikki pitäisivät ihailtavina. Ihmisillä tulee olla oikeus purkaa tuntojaan yksityisesti ja touhuta omiaan ilman pelkoa siitä, että kuolemanpartiot tulevat ja tuhoavat kyseisen henkilön uran ja elämän. Kuka meistä haluaisi kaikki asiansa julkisuuteen riepoteltaviksi ja väärintulkittaviksi, yhteiskunnallisesta statuksesta huolimatta? Ei takuuvarmasti kukaan. Eri asia sitten on ne julkisesti ääneen lausutut mielipiteet, joita kaikilla on oikeus kritisoida.</p><p>Vanhempien sukupolvien väistyessä politiikasta areenalle astuvat ne sukupolvet, jotka kasvoivat digi- ja kännykkäkameroiden sekä kymmenien erilaisten viestipalveluiden aikana. Lokitiedostoissa on takuuvarmasti meidän kaikkien kirjoittamia älyvapaita juttuja, jotka oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle juuri sen takia, etteivät ne loukkaisi ketään ulkopuolista. Ja jokaisen kovalevyllä lienee vähintään kuva tai pari, joita eivät halua julkisuuteen, koska ne ovat meidän yksityisiä, itsellemme tärkeitä, muistoja elämiemme varrelta.&nbsp;</p><p>Meikäläinenkin saa jatkuvasti kuulla omista sanomisistani ja tekemisistäni, koska pikkuhiljaa on alkanut tulla nimeä poliittisissa ympyröissä. &ldquo;Ei tuollainen sovi poliitikkolle, ei noin voi sanoa, kannattaakohan tuota nyt laittaa julkiseksi?&rdquo; Mutta tosiasia on se, että olen aina ollut tällainen, enkä todellakaan aio peitellä persoonaani äänten kalastelemiseksi tai mistään muustakaan syystä. Mukaillen erästä suomalaista filosofia, tämä on politiikkaa ja jos ei Sammallahti kelpaa, niin voi painua vittuun. Toki, aina toisinaan tulee kämmättyä, mutta virheistä pitää oppia, pyytää anteeksi, jos siihen on syytä ja jatkaa sitten elämää normaalisti. Sama oikeus tulisi olla meillä kaikilla ilman pelkoa inkivisition kidutuskammioista.</p><p>Vielä joku kaunis päivä jonkun julkkiksen tietokone, puhelin tai anonyymiksi tarkoitettu nimimerkki kräkätään ja sitten nähdään, ovatko suomalaiset oikeasti laskeutuneet jo puusta. Ikävä kyllä luulen, että näemme, kun ihmiseltä, hänen perheeltään ja muilta läheisiltä viedään kaikki yksityisyys samalla, kun moraalipuritaanien kuolemanpartio raahaa uhrin mediatorille mestattavaksi. Jos kulttuurimme jatkaa tulevaisuudessakin sillä linjalla, jossa toisten yksityiselämä on vapaata riistaa, tulemme vielä lannistamaan näiden kohujen uhreja tavoilla, joita ihmiskunta ei ole aikaisemmin nähnytkään.</p><p>Toivon, että poliitikot ja muut julkkikset lakkaisivat pyytelemästä anteeksi sitä, että ovat aivan tavallisia ihmisiä vahvuuksine ja heikkouksineen, vaan tylyttäisivät näitä skandaaleja kärkkyviä shakaaleja kunnolla. Vain sillä tavalla saadaan rikottua niin moniin juurtunut illuusio siitä, että heillä on oikeus saada tirkistellä toisten makuuhuoneiden ikkunoista sisään. Politiikan sisältö on se, minkä politiikassa pitää ratkaista, ei se, kenellä on kiiltävin kilpi.</p><p>Minusta Touko Aallon linjaus siitä, ettei kommentoi yksityiselämäänsä paria olennaisinta faktaa pidemmälle, on hyvä ja perusteltu, koska myös poliitikoilla ja julkisuuden henkilöillä saa olla yksityiselämä, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Touko Aallolle ja samankaltaisten kohujen syyttömille sivullisille minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että tsemppiä ja koittakaa kestää, ajan kanssa helpottaa. Toivon vilpittömästi, että nämä sinällään varmasti henkisesti äärimmäisen raskaat tapahtumat johtavat tulevaisuudessa johonkin parempaan, elämään johon olette entistä tyytyväisempiä.</p><p>Kaikille tirkistelijöille sellaisia terveisiä, että muiden yksityiselämä ei teille kuulu, pitäkää huolta omista asioistanne.</p><p><a href="http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/05/04/seksiakteja-arvosteleva-fb-ryhma-paljastui-mukana-cheek-elastinen-uniikki-arman-alizad/" title="http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/05/04/seksiakteja-arvosteleva-fb-ryhma-paljastui-mukana-cheek-elastinen-uniikki-arman-alizad/">http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/05/04/seksiakteja-arvosteleva-fb...</a><br /><a href="https://www.voice.fi/viihde/a-140553" title="https://www.voice.fi/viihde/a-140553">https://www.voice.fi/viihde/a-140553</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=k5GUnlvOTAY

Viime kuukausina useampaakin julkisuuden henkilöä on riepoteltu mediassa ja somessa milloin minkäkin yksityiselämään liittyvän kohun takia. Viimeisin paljastus tapahtui pari päivää sitten, kun Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto paljasti vaimonsa hakevan eroa. Rivien välistä ei ole vaikeaa lukea, että Aalto oli jäänyt kiinni pettämisestä ja suhde kariutui siihen.

Nyt olisi tietysti helppoa kurmottaa Aaltoa samalla tavalla, kuin muitakin parisuhdesotkuissa ja tekstarikohuissa ryvettyneitä poliitikkoja ja julkkiksia on ryöpytetty. Houkutus nälväistä puhtoisten arvojen puoluetta johtavaa Aaltoa tai hänen radikaalisfeministiä syrjähyppyään, on äärimmäisen suuri ja moni on siihen houkutukseen jo langennutkin. Molemmilta löytyy sosiaalisesta mediasta tavaraa, joiden avulla heitä voisi repiä kölin alta viimeisen päälle huolella, jos haluaisi. 

Mutta asiapa ei minulle kuulu, eikä se kuulu sinullekaan. Heidän yksityiselämänsä parisuhdekiemuroineen ei kuulu minulle sen enempää kuin minun yksityisasiani heille. Olen itse asiassa lopen kyllästynyt siihen, että toisten ihmisten yksityiselämää ruoditaan skandaalinnälkäisten ihmisten loputtoman mielenkiinnon ruokkimana mediassa ja muutenkin julkisesti. Yksikään poliitikko tai julkkis ei ole sitoutunut mihinkään sopimukseen, jossa luovuttaisivat yksityisasiansa koko kansan ruodittaviksi, eikä ole oikein pakottaa heitä yksityisen likapyykin julkiseen pesemiseen, joka todennäköisesti murskaisi henkisesti suurimman osan meistä tavallisista sukankuluttajista.

Sen verran tosin on noteerattava, kuinka vähällä mediamyllytyksellä Aalto on päässyt, jos verrataan vaikka Ilkka Kanervan tekstarikohuun tai Halla-ahon syrjähyppyyn. Ei, vaikka kyseessä on tismalleen verrattavissa oleva tapaus, jossa ei ole tapahtunut rikosta, kaikki tapausten aktiiviset osapuolet ovat olleet oikeustoimikelpoisia aikuisia ja mukana vapaasta tahdostaan.

Toki voi olla, että journalismin laatu kautta mediakentän on muuttunut pysyvästi ja tulevaisuuden kohuja käsitellä samalla periaatteella. Jos näin on, niin hieno juttu! Toivotaan, että linja pitää jatkossakin. Ikävä kyllä pari viime vuotta ei anna paljoa toivoa siitä, että toimittajakunta keskimäärin pystyisi neutraaliin tiedonvälitykseen, muutamaa ammattieettisesti ylivertaista toimittajaa lukuun ottamatta.

Yllätyksettömästi Vihreiden kenttäväki sekä puolueaktiivit ovat nyt yllättävän ymmärtäviä puheenjohtajaansa kohtaan. Yhtäkkiä sympatiaa on löytynyt poliitikkojen yksityiselämän suhteen varsin paljon, vaikka viime vuodet omia ylivertaisia arvojaan ja puhtoista moraalista ylemmyyttään ylikorostanut Vihreät on ryöpyttänyt kilpailevien puolueiden poliitikkoja pienimmästäkin rasahduksesta. Ei kuulu Vihreiden nuorten ja muiden niinistöläisten some-huutoa arvoista tai mitään muutakaan hyvesignalointia, kun oma kultapoika maalasi itsensä nurkkaan. Eikä tietysti pidäkään, ei Vihreiltä eikä keneltäkään muultakaan.

Ei näkynyt malttia saati kunnioitusta yksityisyyttä kohtaan myöskään silloin, kun vasemmistolaisten ja feministien kolonnat raivosivat seksismistä ja naisvihasta Haippirinki- ja Sisäpiiri 2.0-kohujen aikaan. Samat ihmiset kuitenkin muistavat naukua yksityisyyden perään aina, kun esimerkiksi feministien suljetuista FB-ryhmistä vuotaa kuvakaappauksia netin keskustelufoorumeille anonyymien ruodittaviksi.

Haippiringin kohdalla roviot sytytettiin välittömästi ja liekeissä paloi myös syyttömiä, kun journalisteilla oli kiireempi raatelemaan haaskaa kuin tarkastamaan, mitä itse asiassa on tapahtunut. Sisäpiiri 2.0 taas oli joidenkin julkkisten viestiryhmä, josta oli vuotanut yksityiseksi tarkoitettuja viestejä medialle. Ja taas oli Totenkopf-feministeillä kiire polttomerkitsemään sosiokulttuurisia ali-ihmisiä miettimättä tippaakaan sitä, olisiko meillä kaikilla sittenkin oikeus yksityisyyteen vaikka ajatuksemme eivät välttämättä miellyttäisikään näitä oikeamielisiä? 

Kukaan meistä ei ole aina ole poliittisesti korrekti tai toteuta jotain feministisen eugeniikan tai filosofian ihannetta täydellisestä zen-mutantista, jonka sanomisista ei kukaan voisi koskaan ottaa itseensä, tai jonka tekemisiä kaikki pitäisivät ihailtavina. Ihmisillä tulee olla oikeus purkaa tuntojaan yksityisesti ja touhuta omiaan ilman pelkoa siitä, että kuolemanpartiot tulevat ja tuhoavat kyseisen henkilön uran ja elämän. Kuka meistä haluaisi kaikki asiansa julkisuuteen riepoteltaviksi ja väärintulkittaviksi, yhteiskunnallisesta statuksesta huolimatta? Ei takuuvarmasti kukaan. Eri asia sitten on ne julkisesti ääneen lausutut mielipiteet, joita kaikilla on oikeus kritisoida.

Vanhempien sukupolvien väistyessä politiikasta areenalle astuvat ne sukupolvet, jotka kasvoivat digi- ja kännykkäkameroiden sekä kymmenien erilaisten viestipalveluiden aikana. Lokitiedostoissa on takuuvarmasti meidän kaikkien kirjoittamia älyvapaita juttuja, jotka oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle juuri sen takia, etteivät ne loukkaisi ketään ulkopuolista. Ja jokaisen kovalevyllä lienee vähintään kuva tai pari, joita eivät halua julkisuuteen, koska ne ovat meidän yksityisiä, itsellemme tärkeitä, muistoja elämiemme varrelta. 

Meikäläinenkin saa jatkuvasti kuulla omista sanomisistani ja tekemisistäni, koska pikkuhiljaa on alkanut tulla nimeä poliittisissa ympyröissä. “Ei tuollainen sovi poliitikkolle, ei noin voi sanoa, kannattaakohan tuota nyt laittaa julkiseksi?” Mutta tosiasia on se, että olen aina ollut tällainen, enkä todellakaan aio peitellä persoonaani äänten kalastelemiseksi tai mistään muustakaan syystä. Mukaillen erästä suomalaista filosofia, tämä on politiikkaa ja jos ei Sammallahti kelpaa, niin voi painua vittuun. Toki, aina toisinaan tulee kämmättyä, mutta virheistä pitää oppia, pyytää anteeksi, jos siihen on syytä ja jatkaa sitten elämää normaalisti. Sama oikeus tulisi olla meillä kaikilla ilman pelkoa inkivisition kidutuskammioista.

Vielä joku kaunis päivä jonkun julkkiksen tietokone, puhelin tai anonyymiksi tarkoitettu nimimerkki kräkätään ja sitten nähdään, ovatko suomalaiset oikeasti laskeutuneet jo puusta. Ikävä kyllä luulen, että näemme, kun ihmiseltä, hänen perheeltään ja muilta läheisiltä viedään kaikki yksityisyys samalla, kun moraalipuritaanien kuolemanpartio raahaa uhrin mediatorille mestattavaksi. Jos kulttuurimme jatkaa tulevaisuudessakin sillä linjalla, jossa toisten yksityiselämä on vapaata riistaa, tulemme vielä lannistamaan näiden kohujen uhreja tavoilla, joita ihmiskunta ei ole aikaisemmin nähnytkään.

Toivon, että poliitikot ja muut julkkikset lakkaisivat pyytelemästä anteeksi sitä, että ovat aivan tavallisia ihmisiä vahvuuksine ja heikkouksineen, vaan tylyttäisivät näitä skandaaleja kärkkyviä shakaaleja kunnolla. Vain sillä tavalla saadaan rikottua niin moniin juurtunut illuusio siitä, että heillä on oikeus saada tirkistellä toisten makuuhuoneiden ikkunoista sisään. Politiikan sisältö on se, minkä politiikassa pitää ratkaista, ei se, kenellä on kiiltävin kilpi.

Minusta Touko Aallon linjaus siitä, ettei kommentoi yksityiselämäänsä paria olennaisinta faktaa pidemmälle, on hyvä ja perusteltu, koska myös poliitikoilla ja julkisuuden henkilöillä saa olla yksityiselämä, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Touko Aallolle ja samankaltaisten kohujen syyttömille sivullisille minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että tsemppiä ja koittakaa kestää, ajan kanssa helpottaa. Toivon vilpittömästi, että nämä sinällään varmasti henkisesti äärimmäisen raskaat tapahtumat johtavat tulevaisuudessa johonkin parempaan, elämään johon olette entistä tyytyväisempiä.

Kaikille tirkistelijöille sellaisia terveisiä, että muiden yksityiselämä ei teille kuulu, pitäkää huolta omista asioistanne.

http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/05/04/seksiakteja-arvosteleva-fb-ryhma-paljastui-mukana-cheek-elastinen-uniikki-arman-alizad/
https://www.voice.fi/viihde/a-140553

]]>
21 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241160-pitakaapa-vaan-huolta-omista-asioistanne#comments Moraali Tirkistely Touko Aalto Vihreät Yksityisyys Fri, 11 Aug 2017 05:26:18 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241160-pitakaapa-vaan-huolta-omista-asioistanne