*

Jakamisen arvoisia asioita

Eka vuosi tutkintavankeudessa

  • Kalterien takana. (https://www.flickr.com/photos/alper/13976716988/)
    Kalterien takana. (https://www.flickr.com/photos/alper/13976716988/)

Torstai 28.4.2016

Olen putkassa. Huoneessani on vuode, pesuallas ja wc-istuin. Muutamaa tuntia aiemmin olin ollut kotonani osaamatta odottaa, että sisään rynnäköisi kymmenen aseistettua poliisia. Käsiraudoitettuna sain kuulla olevani epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta. Kotietsinnän jälkeen minut kuljetettiin Espoosta Tampereen poliisivankilaan.

Ensimmäinen ilta ja eka putkakokemus tuntuu epätodelliselta. Oven kolahdettua kiinni olen yksin ajatusteni kanssa, vain katon kellertävä valo seuranani. Olo on harvinaisen voimaton. Kukaan ei tiedä missä olen, enkä voi vaikuttaa mihinkään. En vielä täysin käsitä, mitä olisi edessä, vaikka vuosien vankeustuomio odottaisikin. Elämäni sellaisena kuin sitä olin elänyt olisi joka tapauksessa ohi.

Seuraavana päivänä kotini etsitään uudelleen ja sitä varten minut kuskataan paikalle seuraamaan etsintää. Tutkija kertoo minun olevan nyt pidätetty ja saan lopulta valvotusti soittaa isälleni. Minulle olisi asianajaja luvassa maanantaille, jolloin olisi myös ensimmäiset kuulustelut.

Viikonloppu kuluu täysin omissa oloissa ja se tuntuu kestävän iäisyydeen. Kuntoilen, kirjoittelen ja yritän lukea kirjoja, mutta ajatukset harhailevat. Minulle on kerrottu asunnoltani löytyneen neljä kiloa amfetamiinia, minkä tiedän valheeksi, mutta muuten en juurikaan tiedä mistä minua tarkalleen epäillään tai miten kauan joutuisin putkassa olemaan.

Maanantaisten kuulustelujen ja niitä seuranneen vangitsemisoikeudenkäynnin yhteydessä saan lopulta hieman tietoa rikosepäilyistä. Veljeni on jäänyt kiinni huumelastin kanssa ja se on ohjannut Tullin tutkijat perääni. Minut vangitaan sotkemisvaaran perusteella neljäksi kuukaudeksi. Elokuuhun mennessä siis pitäisi nostaa syyte, siihen saakka olisin tutkintavankina. Samalla määrättiin, etten saisi pitää yhteyksiä kehenkään muuhun kuin vanhempiini, heihinkin vain tutkijoiden valvonnassa.

Putkassa pitäminen on rikostutkitjoiden vahvin psykologinen painostuskeino. Siellä epäilty on 23 tuntia vuorokaudessa sellissään. Et voi puhua kenenkään kanssa, eikä sellissä ole telkkaria tai radiota. Olet täysin eristettynä kaikesta. Ensimmäisen viikon aikana en nähnyt auringonvaloa, sillä ulkoilutkin järjestettiin iltamyöhällä. "Ulkoilupiha" on huone, jonka katossa on kalterit, joiden välistä näkyy pala taivasta. Siellä saa halutessaan viettää puolisen tuntia päivittäin, lopun aika onkin sitten oltava sellissä. Suihkuun pääsee kahdesti viikossa.

Moni murtuu ensimmäisen viikon aikana ja kertoo tutkijoille mitä hyvänsä vain pois päästäkseen.

Viikkojen kuluessa rutiinit tulivat tutuiksi ja alkoi tulla selväksi, ettei minua vapautettaisi, vaikka virallinen syy vangitsemiseeni oli sotkemisvaara, eli että pyrkisin haittaamaan rikostutkintaa. Mitään järjellistä syytä tähän ei tässä vaiheessa enää ollut. Joutessani kirjoitin päättymättömän runon:

Laitoselämää

Valot päälle
Luukku aukeaa
Sieltä tulee ruokaa
Aika kuluu
Joku kysyy haluanko ulkoilla
Betoniseinien keskelle paistaa aurinko
Tai sitten ei paista
Aika kuluu
Valot sammutetaan
Uni tulee, joskus

Valot päälle...

Aiemmin tutkintavankia sai pitää putkassa vaikka miten pitkään ja Jari Aarniokin virui näissä oloissa puoli vuotta. Nykyisin maksimi on neljä viikkoa ja juuri niin pitkään vietin putkassa ennen siirtoa varsinaiseen vankilaan.

Tulotarkastuksen ja vanginvaatteisiin puetuttamisen jälkeen minut laitettiin ns. matkaselliin useiden muiden vankien kanssa. Sain talon puolesta uusille vangeille jaettavan tarvikepussin, josta löytyy hammasharja yms. ja lisäksi myös desinfiointiainetta ja ohjeet huumeruiskujen desinfiointiin. Varsin pragmaattinen lähetymistapa päihdeongelmaan, joka tuli ilmeiseksi kun yksi vangeissa piikitti ja toinen oli muuten vaan sekaisin talon lääkkeistä ja vessan nurkassa pulputtaneesta kiljuämpäristä. Melkoinen mullistus käsitykseeni vankiloista.

Jos päihtteitä ei saada kitkettyä tarkoin vartioidusta vankilasta, onko mahdollista laeilla ja valvonnalla puuttua tavallisten kansalaisten huumeiden käyttöön?

Blogisarjan seuraavassa osassa kerron lisää vankilasta, päihteistä ja mietteistäni kriminaalipolitiikkaan kaltereiden tältä puolen.

Teidän,

Lasse Kärkkäinen

Blogisarja käsittelee TOR-verkossa toimineen Douppikaupan historiaa sekä kriminaali- ja päihdepolitiikkaa etenkin Suomessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän usvi kuva
Janne Paalijärvi

Douppikaupan paljastuminen oli perheellesi, läheisillesi ja kaikille ystävillesi varmasti suuri yllätys ja järkytys. Haluan kysyä, miten onnistuit pitämään toiminnan piilossa kaikilta niin kauan ja miltä tämä piilossa pitäminen on tuntunut?

Käyttäjän Tronic kuva
Lasse Kärkkäinen

Halusin pitää toiminnan täysin salassa jopa tyttöystävältäni, jotta kukaan lähipiiristäni ei joutuisi hankalaan tilanteeseen. Asian paljastuminen on toki ollut monelle suuri järkytys. Pyöritin huumekauppaa tavallaan salaisena harrastuksena parin vuoden ajan ja luovuin siitä 2015 lopussa koska en enää nähnyt sille elämässäni tilaa. Tullin päästessä jäljilleni 2016 keväällä elin jo aivan tavallista elämää ja siksi poliisirynnäkkö tuli lopulta itsellenikin yllätyksenä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Miksi yksinkertaisesti sellejä ei siivota ja samalla vaihdeta peitot ja patjat. Jos niihin on jotain kätketty, se ilmenee varmasti. Elleivät vartijat toimi välittäjinä, ei puhdistettuun selliin voi salaa mitään viedä, eikä kätkeä, kun kätköpaikkoja ei ole. Kiljuämpoäri vessassa kertoo seurannan huolimattomuudesta. Kuka vastaa? Kyllä vartoinnin alkeisiin pitää kuulua myös vessojen tarkistus ja luvattomien esineiden ja laitteiden pois vienti.

Käyttäjän Tronic kuva
Lasse Kärkkäinen

Käytännössä vankien yksityisyyttä kunnioitetaan varsin paljon, eikä perusteellisia tarkastuksia suoriteta kuin erityisestä syystä. Kiljuämpärit ja päihteet voivat olla kätkettynä myös yleisiin tiloihin. Vangeilla riittää myös mielikuvitusta kätköpaikkojen kehittämiseen. Ajatus siitä, että henkilökunta siivoaisi sellit on kieltämättä houkutteleva, muttei mitenkään toteutuskelpoinen. Vartijoita ei osastolla juurikaan näe, ja siitä huolimatta vankeinhoidon kustannukset ovat jo nykyisellään 70 000 per vuosi vankia kohden.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Tarinan autenttisuudessa on aukkoja, joten sitä osin se vaikuttaa ensilukaisulla enemmän fiktiiviseltä kuin faktalta.

Mikä on blogin glue?

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

Etkö tosiaankaan ole syyllistynyt mihinkään lain vastaiseen? Olin hyvin kauan sitten opiskeluaikoinani silloisessa Helsingin lääninvankilassa Katajanokalla kesävartijana. Minulle jäi mieleen, että sielläkin oli pelkästään syyttömästi vangittuja.

Käyttäjän Tronic kuva
Lasse Kärkkäinen

Olen tunnustanut rikokseni jo tutkinnan alkuvaiheessa. Olet toki oikeassa siinä, että tutkintavangit ovat ainakin periaatteessa syyttömiä, sillä he vasta odottavat oikeuskäsittelyä.

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

Anteeksi, en tiennyt tarpeeksi. Oma vankilakokemukseni on siis suunnilleen puolen vuosisadan takaa, mutta sen tiedän, että siellä oppii elämästä sellaista, mitä missään muualla ei voi oppia.

Janne Korhonen

Miten ihmeessä tulli/poliisi pääsi käsiksi kiintolevysi sisältöön? Minkälaista salausta käytit vai käytitkö minkäänlaista? Miten pystyt kirjoittamaan blogia vankilasta käsin?

Ari Sundholm

Voimia tämän kokemuksen kestämiseen, Tronic! En valitettavasti päässyt aiemmin tänä vuonna sinua katsomaan työnarkomaniani takia, mutta enköhän tulevaisuudessa.

Olen aina ajatellut sinun olevan hyvällä asialla enkä katso voivani sinua tuomita nytkään, vaikka nykyisen lain silmissä toimintasi olikin rangaistavaa. Tämä sinun tapauksesi on antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta ja olen käynyt monta mielenkiintoista keskustelua aiheesta.

Niilo Heinonen

Hei,

Miten blogin kirjoittaminen onnistuu "kiven sisältä" käsin? Vastailit tulleisiin kommentteihin sen verran nopeasti, että tästä on pääteltävä, että olet päässyt niihin koneen ääreltä vastamaan, eikä tämä kirjoitus ole syntynyt esim. kirjeenvaihdon myötä.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen blogi, jota tullee seurattua.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Yksi mahdollisuus on vankilaan salakuljetetut älypuhelimet tai tabletit. Jos tämä on selitys, niin viimeistään siinä vaiheessa kun tuomio on lainvoimainen, blogin kirjoittajan tulee harkita kyseiseen vaihtoehtoon turvautumista tarkemmin, koska se voitaneen merkitä järjestysrikkomukseksi ja vaikuttaa siihen, kuinka aikaisin pääsee avovankilaan tai poistumisluville.

Jos käräjäoikeuden tuomio (11 v 6 kk) pysyy lainvoimaisena, silloin ehdonalainen vapautuminen on ensikertalaisuus huomioiden pääsääntöisesti mahdollista 5 v 9 kk jälkeen, valvottu koevapaus puoli vuotta sitäkin ennen, nämä siis koko vapaudenmenetysaika huomioiden ja avolaitokset ja valvomattomat poistumisluvat siis tästä hetkestä noin 2 vuoden päästä.

Käyttäjän SamiPaavilainen1 kuva
Sami Paavilainen

Oletko mielestäsi ansainnut vankeutesi huumekaupoilla vai onko sinua mielestäsi kohdeltu väärin?

Käyttäjän SamiPaavilainen1 kuva
Sami Paavilainen

Mielestäni kaupankäynti ei ole peruste vapaudenriistolle.

Tarmo Leinonen

"Jos päihtteitä ei saada kitkettyä tarkoin vartioidusta vankilasta, onko mahdollista laeilla ja valvonnalla puuttua tavallisten kansalaisten huumeiden käyttöön?"

Toki.

Huumeiden tukkukauppa on suurelta osin valtioiden vakoojien käsissä. Mietipä uudelleen, mitä tuli kohellettua.

Jos olisit tiennyt tämän niin toki olisit nyt puoli miljoonaa köyhempi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset